Muna on vanha symboli, joka on aikaisemmin liittynyt hedelmällisyyteen. Yhteys munan ja lisääntymisen välillä on ollut tietysti luonteva. Sittemmin symboli on kristillistetty. Ja koska en usko mihinkään alkuperän lukkoonlyövyyteen, "provenienssin valtaan", vaan uskon enemmän siihen, että symboli on vain sopimuskysymys, en ota tätä nyt käsittelyyn. Denotationaalisen semantiikan mukaan merkkijono itsessään voi pitää sisällään informaatiota jota voidaan laskea eri lähestymistavoin. Mutta sen merkitys on pohjimmiltaan mielivaltainen sopimuskysymys. Se on hieman sama, kuin filosofinen ero sen välillä, missä asia vaikuttaa johonkin ja asian X läsnäolo vaikuttaa tavalla Y. Ja milloin kyseessä on funktio, eli X:n funktio on aikaansaada Y. Jälkimmäinen vaatii intention tavoitteiden ja resurssejen tuntemista. Siksi munakin voi merkitä muuta kuin lisääntymistä (pun intended).
Kristillinenkin muna liittyy vahvasti elämään. Kuitenkin eri tavalla. Se kuvaa enemmänkin jälleensyntymää kuin syntymää. Tässä mielessä vanha symboli on muuttunut, mutta ei niin paljoa kuin voisi aluksi luulla.Muna kuvaakin jälleensyntymää varsin sujuvasti. Koska olen eksistenssiteologiaan kallellaan (siinä mielessä missä olen ylipäätään uskonnollinen, eli en kovin paljoa) ottaisin vielä paremmaksi pääsiäisen symboliksi nimen omaan rikkimenneen munan. Jeesuksen kuolema on surullinen asia, hieman kuten kauniin pääsiäismunan rikkimeneminen. Mutta kuitenkin juuri tämän särkymisen kautta syntyy tipuja, joista tulee kanoja jotka tuottavat maailmaan lisää munia.
Rikkimennyt muna tuottaa surua mutta muistuttaa kuoriutumisesta. Näin pääsiäisen ambivalentti luonne, jossa pohjimmiltaan iloitaan pitkäperjantai ruoskimisesta ja makaaberista väkivallasta asettuu jonkinlaiseen ymmärrettävään kontekstiin.
Rikki menneen munan symboliksi ottamalla saa mukavasti korostettua ajatusta siitä, miten Jeesus on eräänlainen suurenmoinen pelastuszombie ilman sitä että mieli ja persoona olisi jäänyt tuonelan maahan. - Tai näin selitän ainakin, jos jään kiinni siitä että joskus kännipäissäni tulen heittäneeksi paikallisen uskonnollisen yhteisön ovea kananmunilla. Ei sillä, että mitään olisi tapahtunut. ; En tehnyt mitään, minulla on alibi, kukaan ei nähnyt minua ettekä voi todistaa mitään. Eikä kukaan uskovainen tai mikään uskonyhteisökään tosin taida edes tunnutaa rikosta tapahtuneen. Mutta se pilaisi hyvän pahistelun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!