Ydinvoiman vastustuksessa on yksi näkökanta, jota pidän järkevänä. Se perustuu siihen että unohdetaan poksahtelevat ydinvoimalat ja keskitytään ydinjätteeseen. Ihmiset ovat alkaneet esimerkiksi pelkäämään säteilysairautta, ja hamstranneet jodia, jota ihmiset ovat sitten myyneet kovalla hinnalla, rahastaen toisten ylenmääräisellä paniikilla.
Ydinvoiman vastustamisessa on käytetty yllättävän paljon erittäin lyhytjänteistä katsantokantaa, jossa lähinnä järkytytään japanin tilanteesta ja kuvitellaan että se tuo uutta tietoa ja riskejä kotosuomneen. Tämänlainen "lyhyen tähtäimen riski" on jotain joka ei saa arvostustani ; Fukushiman ydinvoimala aktivoi ydinvoiman vastustajia jotka ovat taipuvaisia paniikkiratkaisuihin. Lyhyellä jänteellä ydinvoimalat ovat yllättävänkin turvallisia ; Tämän osoittaa se, montako laitosta on pystytetty maailmaan ja monenko kohdalla on tapahtunut riskejä - ja katsomalla sitten miten suuria syntyneet ongelmat ovat olleet ja onko asioille tehty jotain.
Japanissa edes tsunami ja maanjäristys tuottivat jotain jota hallittiin - se itse asiassa yllätti minut. Olisin nimittäin odottanut pahempaa - ja Sipuran teksti viittaa siihen suuntaan että en ole tässä kohden yksin.
Japanin ydinvoimalan riskien siirto Suomeen kumoutuu yksinkertaisesti "papukaijastrategialla" ; Muistuttamalla että "Japanin ongelmat johtuvat maanjäristyksestä. Ei ydinvoimasta. Onko milloin hanhikivellä järissyt?"
Riskeistä muistuttamisesta selviämiseen ja kauhisteluun riittää muistuttaminen ns. "Nirvana -virhepäätelmästä", jossa ensin vaaditaan mahdottomia ja näissä vaatimuksissa epäonnistumista pidetään samana kuin syynä hylätä koko asia ; Tämä muistuttaa että On esitettävä realistisia parempia vaihtoehtoja, jotka ovat toteuttamiskelpoisia.
Tämä taso on tietysti "aivan liian helppoa". On helppoa huomata että suurin osa on mediajulkisuuden tuomaa paniikkikohua, joka luultavasti menee ohi aika pian. Tämä ryhmä tekee paniikkiratkaisuja. On kuitenkin vaarallista hypähtää siitä että jonkin asian kannattajat käyttävät argumenttivirheitä siihen että asiaa ei ole perusteltu. Tämä mielessäpitäen olisi hyvä muistuttaa siitä "todella pitkäjänteisestä" ydinvoima -asiasta.
Ydinjäte on kuitenkin varsin pitkäaikainen ongelma. Ydinvoima onkin keskipitkän kantaman ratkaisu ; Se keskittyy meillä olevaan teknologiaan. Ihmiset käyttävät energiaa, eivätkä vähennä sen käyttöä ; Tässä mielessä ydinvoimaa harjoitetaan usein juuri perusteluilla joissa se on ilmastonmuutoksen estämistä. Ydinjätteen sijoittamisessakin on hyvä muistaa riskit. OECD:n mukaan meillä on tieteellinen tieto arvioida riskejä. Tämä onkin varmasti totta ; Esimerkiksi geologiset prosessit tunnetaan, ja tiedetään millä alueilla on odotettavissa ongelmia ja missä ei. Jäte on ihmiselle vaarallista satoja tuhansia vuosia ; Luonnossa esiintyvän uraanin säteilytasolle laskemiseen menee parisataa tuhatta vuotta. Tämä on hyvin pitkä aika.
Kaksisataa tuhatta vuotta on pitkä aika, ja siihen liittyviä asioita ei voida tietää. Tämä on hyvin kaksipiippuinen asia, koska toisaalta pääargumentti, ilmastonmuutokseen, voi löytyä vaihtoehtoinen ratkaisu esimerkiksi uudesta teknologiasta. Tämän jälkeen ydinvoima tuntuu joltain joka tuottaa pitkäjänteisen ongelman vain siksi että turvauduttiin lyhyen aikaa hätäratkaisuna vaikka ratkaisu "odotti nurkan takana". Tähän liittyen esimerkiksi fuusiovoimalat ovat periaatteessa mahdollinen inventio, joka muuttaisi koko energiapelin. Toisaalta myös ydinjätteelle voidaan kehittää jokin uusi ratkaisutapa, joka painottaa riskien arviointia toiseen suuntaan. (Mutta emme tiedä kuinka paljon.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!