Otsikon kautta facebookin puolella selitettiin miten fysiikka on parempaa kuin biologia. Fysiikka on objektiivista ja kliinistä. Biologia taas on likaista. Fyysikko tarkastelee matemaattisia abstraktioita, ja mittaukset ovat siistejä. Ja biologiaa pidetään hieman inhottavana tutkimusalana. Siinä preparoidaan sammakoita, sydämiä ja kastematoja."Limaisuus" itsessään liittyy kyllä vahvasti biologiaan. Itse olin kakarana selvästi biologiaorientoitunut. Jos kiinnostuksenani olisivat olleet heilurit, oltaisiin siihen suhtauduttu varmasti eri tavoin, kuin siinä kun tulen mutavettä täynnä olevan purkin kanssa kotiin selittämällä jotain esimerkiksi hankajalkaisista(Copepoda), jotka kiehtovat minua aika paljon. Minulla oli jopa "variksensaappaat" käsissä, kun kaivelin ölliäisiä sammakoista eteenpäin. Tämä ei ole mukava kiinnostuksenvalinta, kun muistaa että lasten vaatteet esimerkiksi pestään.
Biologia onkin hyvä esimerkki tieteenalasta, joka rikkoo arkikäsityksen sivistysnäkemystä vastaan kenties enemmän kuin mikään muu tieteenala. Sivistyshän yhdistetään esimerkiksi eiruumiillisuuteen ja siisteyteen. Useinhan objektiivisuus tarkoittaa kliinistä etäälläoloa. Limassa tonkiminen taas on jotain, johon liitetään kokemus subjektiivisuudesta. Tätä kautta biologia voikin tuntua "subjektiiviselta alalta" verrattuna fysiikkaan, mikä voi osaltaan heijastua siihen miksi juuri biologia koetaan uhkana esimerkiksi uskonnolliselle maailmankuvalle. Jos perusilmeneminen on sellainen että syntyy mielikuva että "eihän se ole edes sivistystä" voidaan ainakin sanoa, että kyseessä ei ole mikään hyvä alku.
Toisaalta biologia murtaa luontoon kohdistettuja tabuja. Usein luonto nähdään idealisoituna. Ekoilijat pitävät luontoa mystisenä ja jonain jota tulee kunnioittaa kaukaa. Biologi joka menee sorkkimaan tätä tekee eräänlaisen pyhäinhäväistyksen. Lisäksi biologin löydökset vaikkapa matojen sisäelimistä ovat iljettäviä, joten tämä pyhäinhäväistys kasvaa suuremmaksi. Jos löydökset olisivat jotain esteettisesti miellyttävää, tonkiminen olisi anteeksiannettavaa. Näin biologiakammossa takana on eräänlainen todellisuuspako, eskapismi. Tässä voi tietysti olla luontaistakin inhimillisyyttä ; Vältetään kontaminaatiota ja sairastumista. Näin ihmisillä olisi ikään kuin lajinmukaista välttää biologiantekemistä.
Hieman vastaavaa hienostuneisuuskuvaa on tietysti nähtävillä esimerkiksi kreationismissa, jossa korostetaan miten eliöt ovat koneenkaltaisia. Heidän kuvissa ja kaavioissaan näkyy teknisyyttä, jossa on toimintaperiaatteita. Näin luonnon limaisuus etääntyy ja voidaan tukea mielikuvaa siististä luonnosta joka on läpeensä esteettinen. Kreationismin taustalla on tietysti laajemminkin maailmankuva, jossa maailma on hyvä ja kaunis, ja poikkeamat ovat jotain jota selitetään pois samoilla argumenteilla joilla taistellaan pahan ongelmaa vastaan.
Uskallan sanoa suoraan, että osittain juuri tämä tekee biologiasta kenties syvällisemmän alan kuin voisi luulla. Olen juuri sitä mieltä että biologia ON kuraa. Likaisuuden hyväksyminen vaatii tavallista kovempaa todellisuuden ottamista kokonaisvaltaisena, ilman että sitä kaunistellaan ja idealisoidaan korostamalla vain sellaisia asioita jotka tuntuvat kivoilta ja mukavilta ja sellaisilta kivan pörröisiltä joita voitaisiin laittaa vaikka lastenkirjoihin. Biologi joutuu ottamaan maailman kokonaisuutena - ja kenties jopa itsensä osana sitä. Hän ei voi sanitoida todellisuutta samaan tapaan mikä vielä fyysikolle on mahdollista. Biologia on tietysti myös kompleksisempaa kuin fysiikka, ihan jo senkin takia "reduktion portaita" on kiivetty monta askelta eteenpäin. Ja tietysti biologia vaatii sellaista käytännönläheistä reippautta ja rohkeutta. Ainakin jos ei käsitellä banaanikärpäsiä kliinisissä laboratorioissa, kuten valtaosa biologeista itse asiassa tekeekin. Suuri osa biologiasta ei ole limaista. Mutta miksi sen pitäisi kiinnostaa? Ei aavistustakaan. Tässä suhteessa olen aina ollut jotenkin perverssi. Monin paikoin iljettävän rumaa ja luotaantyöntävän inhottava onkin minulle kaunista ja kiinnostavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!