Kaappikunnioitusta.

Itsenäisyyspäivänjuhlissa näkyi tänä vuonna homoseksuaalisuutta. Samaa sukupuolta olevat parit olivat esillä. He jopa tanssivat. Tyylikkäät ja hotit samaa sukupuolta olevat parit ovatkin varmasti saaneet mahdollisen televisiota salakatselleen lestadiolaisen vaeltajapastorin tukehtumaan kirkkokahveilta näpistämäänsä pullaan.

IltaLehti uutisoikin Leena Sarven kommentin aiheesta. "Olisiko sitten kumminkin voinut jättää poikaparit ja tyttöparit pyörähtelemättä keskenään siellä tanssilattialla. Minulla on ystäväpiirissä lukuisia seksuaalivähemmistöön kuuluvia tyyppejä mutta en usko, että heistä kauhean moni menisi tuollaiselle näyttämölle tanssimaan keskenään. Että vähän kunnioitusta."

Lausunto on kokonaisuutena aika viisto. Sarvihan ei vihjannut itse loukkaantuneensa, vaan viittasi loukkaavan jotakuta muuta. Häntä itseään koskevat teemat olivat enemmän totuttelua vaativaa. Tämähän ei olisi mitään joka vaatisi mitään tanssin kritisoimista, koska asia selviäisi tottumalla asiaan. Kuitenkin Sarvi korostaa että kyseessä olisi homoseksuaalien tekemä provokaatio. Olisi oikein eturivi josta provosoida.

Tämä on suojeludiskurssissa yleinen strategia. Itse esiinnytään kuin asia ei haittaisi, mutta muistutetaan niistä jotka eivät ole yhtä paksunahkaisia. Tämä strategia on kätevä koska se siirtää keskustelun syrjään monista aiheista. Jos esiin nousee se, että vastustettu asia on provokatiivista vain niille, jotka eivät kunnioita, voidaan aina muistutaa siitä miten keskustelija itse kyllä kunnioittaa. Mutta häntähän koko juttu ei tietysti provosoinutkaan, vaan hänhän oli vain huolissaan ajamassa muiden ihmisten oikeuksia. Ja niin päästään siitä, että nämä ihmiset eivät kunnioita.

Tämä reagointi kertoo myös muusta : Uskonnolliset tunteet ovat Suomessa yhä sellaisessa tilassa, että ne ovat paitsi oikeus, ne ovat myös keino vedota erityisoikeuksia. Erityisoikeuksia jotka toimivat uskonmaailman ulkopuolelta. Erityisoikeuksia joiden toimivuutta vaaditaan yhteiskunnalta ja sen tavoilta. Kuten itsenäisyyspäiväjuhlilta, jotka eivät tietääkseni ole mitkään uskovaisten sisäpiirin herätyskinkerit. Sama koskee muitakin mielipiteitä, kunhan ne ovat konservatiivisia. Näin mielipiteenvapaus ja uskonnonvapaus ovat sellaisia, että niihin vetoamisoikeudet menevät siihen että toisilla on lupa olla ja tehdä ja toisilla ei.

Homoparit eivät saa tehdä samoja asioita kuin heteroparit, koska se on loukkaavaa. Kunnioitus taas on sitä, että näin todella tapahtuu. Homoseksuaaleilla saa olla vapauksia vain "Don't Ask - Don't tell" -hengessä.

Jos minä vaatisin että heteroparit eivät tanssisi, koska minulla on vahva tunnemaailma jonka mukaan "tosimies ei tanssi". Tanssiva kadetti on "tosimies ei tanssi" -heteronormatiiviselle hahmolle kauhistus.
Nämä tanssivat sotilashenkilöt saavat minut tukehtumaan vapaa -ajattelijoilta varastamaani kahvileipään. (Tai siis minähän en tietysti provosoidu, mutta uskon että joku herkempi..) Näin tanssi täytyisi varata naisille! (Suosittelen CanCania.) Ei tälläistä kukaan ottaisi tosissaan, vaan sanoisi että minun pitäisi kenties miettiä suvaitsevaisuutta ja olla kunnioittavampi tanssija -kadetteje kohtaan. Ehkä näiden kadettien tanssin pitäisi saada minut jopa miettimään sitä, että kenties koko näkemykseni "tosimies ei tanssi" olisi itse asiassa väärä.

Tässä teemoin uskallan sanoa aivan suoraan että onhan se toki monia raivostuttavaa että samaa sukupuolta olevat parit tekevät samoja asioita kuin eri sukupuoltakin olevat. Mutta kyseessä ei ole mikään ekstreemitempaus, jos siinä tehdään samoja asioita kuin muutkin samassa kontekstissa vielä. Jos homot olisivat rakastelleet suorassa lähetyksessä, he olisivat tehneet provokaation, koska tämä nyt ei ole ollut tapana linnanjuhlissa. Raivostuminen on kuitenkin enemmänkin yksilöiden sisäistä. Provokaatiosyytös on sitä, että omasta likaisesta mielestä kumpuavat ikävät tunteet joita ei viitsitä liittää omaan itseen, ulkoistetaan. Omat konnotaatioiltaan eipositiiviset tuntemukset, joiden syy on oma herkkänahkaisuus ja yleinen nyyläys, ovatkin nyt jonkun muun aikaansaannos ja syy.

Itsenäisyyspäivänä pitäisi kenties ihan jo päivän teemankin pohjalta oppia kantamaan vastuuta omasta itsestään.