"Napoleonin komplekseissa" on naureskeltu turistinähtävyyden peittäjillä ja hyppykuvista. Minua sen sijaan ihmetyttää tapa, jolla sieltä tullaan kotiin. Sillä jostain syystä turisti näkee vieraan maan aina todella ihmeellisenä.
Sikäläiset kebabräkälätkään eivät ole sellaisia kuin täällä. Eksotiikan taikasauva iskee lähes kaikkeen.
Kenties turistit oppivat katsomaan vierasta paikkaa siten, kuin kotipaikkaa pitäisi voida, vaikka ei oikeasti jaksa. Esimerkiksi eräs tuttuni asui monta vuotta Savonlinnassa. Hän ei käynyt kyseisessä linnoituksessa ikinä. Etelä -Suomeen palattuaan hän on vieraillut linnassa. Paikallinen ei jostain syystä ole yhtä kiinnostavaa.
Sama ihmeellisyys koskee tietysti miehiä. Kun nainen menee ulkomaille, hän vapautuu. Vieraan maan miehet antavat huomiota. Tästä he muistuttavat, että kotimaan miehet ovat niin erilaisia. Kunnes huomataan, että kotimaassa miehet tekevät samoja asioita. Tämä koetaan helposti lähentelynä. Toisaalta muuttuuhan se turistin käytöskin. Matkoilla hymyillään. Kun keskivertobaariin menee, siellä tapaa naisia, joilla on naama kurtussa kuin kulmakunnan soittelijan hanuri. Hymyilykin voisi tehdä muutosta.
Sen sijaan että kaikki menisivät ulkomaille vapautumaan - siellähän ollaan turvassa paikassa jossa äiti ja isi ja tutut ei pääse yllättämään, ja tätä kautta sosiaalinen paine toimintaan on pienempi - kannattaisi koetella sitä vapautumista kotimaassa.
Se on halvempaa. Mutta kieltämättä on ikäviä seurauksia sillä, jos ihmiset todella näkisivät mitä keskivertoihminen on vapautuneena. Minäkään en halua sitä näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!