Michelangeloa pidetään taiteilijamestarina. Hänen taidettaan arvostetaan kaikkialla. Kristillinen maailma esittää joskus miten hyvät taiteilijat tuovat sille kunniaa. Tässä ajatus hyvästä kristitystä taiteilijasta muuttuu muotoon siitä että kristillisyys on hyvää taiteelle. Michelangelo on todellakin ylpeydenaihe kristikunnalle. Ja eurooppalaisille. Ja miehille. Ja parrakkaille tummiinpukeutujille. Ja monelle muulle asialle, jota Michelangelo edusti.
Kuitenkin kun katsoo hänen naishahmojaan, syntyy lähinnä kummastuneita ilmeitä. Hänen puetut naishahmonsa näyttävät kovasti miehekkäiltä. Ja jos naiset ovat alasti, tilanne muuttuu paljon pahemmaksi. Michelangelon naisilla on miehekkäät muskelit ja niiden rinnat tuntuvat jotenkin keinotekoisilta. Hahmot ovat kuin miehiä, joille on anatomisesti virheellisellä tavalla liimattu tekorinnat päälle.
1: Esimerkiksi jos katsoo "Viimeisen tuomion" ihmishahmoja - vaikkapa käyttäen apuna tätä sivua, löytyy sieltä Aatami ja Eeva. Kuvaa tarkentamalla huomaa lähinnä sen, että on mahdotonta tietää kumpi on Aatami ja kumpi Eeva. Jos Michelangelo olisi valokuvaaja maalarin sijaan ja kuvat olisivat tuollaisia, ihmiset saisivat varsin häröä materiaalia sukupuolineutraalia avioliittoa koskien...
Syy oli se, että Michelangelo käytti malleja. Mallit olivat kehonrakentajamiehiä. Mallivalikoiman vuoksi kuvittelemalla erilaiset vaatteet ja laittamalla mielikuvituksen varassa kuvaan rinnat ovat ainoat joilla hän saattoi tehdä eroa sukupuolten välillä. Kenties, jos kulttuurin sensuuri ja näyttämispyrinnöt olisivat olleet - edes taiteelliseen tarkoitukseen - huolettomampia, meillä olisi ollut ilonamme vielä parempi Michelangelo.
1: Tosin tämän uuden Michelangelon naiset voisivat herättää mielenkiintoisia mutta syntisiksi luokiteltuja ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!