Reppureissaaja -kaverini pitämässä "Yuuson blogissa" on juttu Ubudissa vierailusta. Blogi on kaiken kaikkiaan kryptinen, salattu monikerroksisella naivilla kätkennällä. Tämä blogaus ei ole poikkeus. Aluksi hän kertoo paikallisista koirienpelastajista. "Se ja sen kaverit nappasivat huonokuntoisia koiria kadulta, hoitivat niitä ja laittoivat niille jonkun lääkepiikin ettei ne olisi niin raivokkaita." (Kyseessä on tietysti raivotautirokotus.) Ongelmalliset koirat hoidetaan kuntoon. Myöhemmin pehmoeläimemme jatkaa "Ne sanoi että jumalat voivat raivostua jos ne eivät saa paljon lahjoja ja kuolleita kanoja. Minä mietin, että miksei niille jumalillekin voisi antaa sitten sitä lääkepiikkiä."
Ajatus on itse asiassa sinällään varteenotettava. Tai se vähintään tuo esiin vakavia asioita. Jumalat vaativat meiltä usein erilaisia uhrauksia. Muuten he voivat suuttua. Jopa -ainakin maineeltaan, PR:ältään, ja pahojen puheiden mukaan myös seuraajiensa pääkopiltaan - pehmeässä kristinuskossa on se Helvetti. Kristityillä uhraukset ovat käytöstä. Idea on kuitenkin olennaisesti sama, kuin vanhakantaisessa uskonnossa, jossa pitää uhrata kanoja.
Jumalien suurella mahdilla on tässä tärkeä rooli. Koira, joka ärhentelee, puree jos ei saa kanaa, saa piikin. Raivotautiin sairastuneet eläimet lopetetaan. Jumalille kukaan ei usko voivansa tehdä vastaavaa. Siksi heitä on helppo totella, pelosta.
Tietenkin asia ei ole näin yksioikoinen. Oikeastihan ihmiset luovat Jumalat ja voivat siksi määritellä heidät erilaisiksi. Siksi kristinuskon Jumalassakin rangaistus on tuonpuoleisessa, ei tässä elämässä kohtaava kirous. Ja käskytkin ovat enemmän "käyttäydy kivasti", kuin "luovu päivällisestäsi". Tätä voi verrata raivotautirokotukseen.
Näin voisi sanoa että vaikkapa Nietzsche näki Jumalakuvan "raivotautisena", ja siksi hän kannatti sen lopettamista. (Hänen retoriikkansa on tässä kohden viisto, mutta oleellinen : Jumalan olemassaolokysymys ei ollut mallia "olematon", vaan mallia "kuollut".) Tämä Jumalan murhaaminen oli ihmisten työ ja osa. Moni muu taas näkee uskonnon jo rokotettuna. Minä näen sen enemmänkin rokotettavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!