Graffitit yhdistetään usein suoraan vandalismiin. Piirtelijät aiheuttavatkin isoja taloudellisia vahinkoja esimerkiksi junille. Maalejen peseminen vie resursseja ja rahaa. Poliisin mukaan kiinnijäämisen jälkeen siivouslaskujen suuruudet voivat yllättää. Jotkut graffitimaalarit ovat nimen omaan sitä mieltä, että aito graffiti on nimenomaan laiton, laillinen graffiti olisi ikään kuin vain seinämaalaus joka mukailee graffitien vakiintunutta tyyliä.1: Tosin tämä johtaa myös siihen että vartioinnin palkkaus on se, joka tekee graffititaiteilijan. Ilman vartioiden roolia olisi vain iso kasa seinämaalauksen tekijöitä, eikä kukaan pääsisi huutamaan "fight the power!"
Piritta Malinen on tekemässä graffitimaalareista väitöskirjaa. Hän korostaa sitä enemmän elämäntapana kuin töhräämisenä. Usea graffiteja tekevä kaipaa laillista seinää, koska kuvan piirtäminen vaatii helposti paljon aikaa. Jos vartijoita pitää kyttäillä ja pelätä, tulee helpommin tehtyä suttaamista. Graffitien sosiaalisuuskin korostuu. Siinä missä monelle graffiti on vain suttu, on se harrastajalle myös vuorovaikutusta taiteen sijasta.
Ainakin graffitiblogi edustaa kantaa joka korostaa että graffiteja ei pitäisi tai tarvitsisi siivota. Maalattu vaununkylki ei kiinnostanut tai haitannut ketään. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että monelle graffitit ovat mielenkiinnottomia. Mutta myös sitä että siivoaminen olisi turhaa. Siivouskulut ovat tässä näkemyksessä helposti keinotekoinen syy vastustaa graffiteja. Vaunut ovat kuitenkin omaisuutta, joten niihin ei pitäisi niin vain mennä sotkemaan.
Yllä oleva kuva on valokuvattu Hyvinkäällä. Alla oleva Helsingin Kalliossa. Molemmat ovat hemmetin hienoja että laillisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!