Joskus sitä kokee että olisi aikuistunut jotenkin. Sitten vain tapahtuu jotain irrelevanttia joka häiritsee tätä tunnetta. Kutsutaan niitä nyt vaikkapa niiden vakiintuneella nimellä tosiasioiksi.
Tapasin tänään aivan yllättäen vanhan ystäväni Suvi Harjun. Yritimme kartoittaa menemisiämme. Se sujuikin melko hyvin ja saimme molemmat puhua paljon maailman tärkeimmistä asioista, itsestämme. Hän päätyi selittämään minulle miten olen aina ihan samanlainen.
Ja miten hän pitää minusta aina samaan tapaan kuin pitää paranormaaleja ilmiöitä mielenkiintoisena. Jaan hänelle saman kategorian avaruusolentojen ja kummitusten kanssa. Se on tärkeä paikka. Outouteni on ehkä jonkinlainen pysyväisyyden pysäkki. Jotain turvallista ja muuttumatonta. Olen ehkä kypsynyt, mutta en ole erilainen persoona.
Tosin hänelle asti eksistentiaalinen angstini ei ilmene, eikä ole koskaan ilmennytkään. Hän pitää minua enemmänkin kaikesta huvittuneena veikkona jolle maailma ei ole koskaan "niin paha". Minulle syy optimismiin on siinä että pahentamisen varaa on aina, voin keksiä mikä vielä voisi mennä pieleen. Hänelle se ilmenee jopa optimismina.
Temperamentti on tässä kohden mielenkiintoinen käsite nostaa esille. Temperamentti kun tarkoittaa käytöstyyppiä, jossa kartottuu henkilölle tyypillinen reagointitapa. Muut ihmiset näkyvät meille helposti temperamenttityyppeinä, koska emme koe heidän tunteitaan vaan näemme heidän toimintaansa. Joku voi olla vaikkapa äksy. Liisa Keltikangas-Järvinen, Katri Räikkönen ja Sampsa Puttonen kirjoittivat siitä miten "Temperamentti on pysyvä ominaisuus.". jossa pohjalla on biologia, ei kasvatus. "Temperamentti on sidoksissa aivorakenteisiin ja fysiologiaan. Yhteys on niin voimakas, että pienen vauvan temperamentti ilmenee fysiologisina prosesseina, ei vielä psyykkisinä. Tästä syystä temperamenttia kutsutaan persoonallisuuden biologiseksi pohjaksi." Toki olemme kasvatuksenkin tulosta sillä "Kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden."
On hyvä miettiä sitä että maailmassa meille tapahtuvat asiat vaikuttavat siihen miten koemme maailman. Mutta on myös puoli joka vaikuttaa sitä kautta miten tulkitsemme tapahtumat, ja tämä vaikuttaa yhtä paljon. Tunteiden ohjaaminen ja hallinta ei ole kovin helppoa. Ne ohjaavat ja värittävät elämämme tapahtumia.
On tavallaan lohdullista ajatella, että eksistentiaalinen tuska on osa minua, ei pelkästään jotain jota maailma on pakottanut minuun. Että se ei ole mikään kasvatuksen syy vaan olemukseni seuraus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!