sunnuntai 1. elokuuta 2010

Syy juhlaan.

"Life" -televisiosarjassa on kohtaus kun vankilaan syyttömänä joutunut Charlie käy tervehtimässä rikostutkijaa jonka työ oli vienyt hänet vankilaan. Tälläisessä kohtaamisessa voisi ajatella olevan paljonkin kaunaa. Kuitenkin Charlie kiittää. Koska ennen vankilaan joutumistaan hän ei ollut osannut arvostaa elämäänsä. Työ, vaimo ja vapaus olivat olleet ilmiselviä itsestäänselvyyksiä. Vankilan jälkeen hän tiesi että jokainen päivä poissa vankilasta on syy juhlimiseen.

Tämä tuo melko poikkeuksellisen suhtautumistavan pahoihin ja ikäviin asioihin.

Kristinuskossa pahuus on vahvasti läsnä - osa on jopa sitä mieltä että jos maailmassa ei olisi pahuutta se olisi kristinuskon vastaista koska ihmisen perisynnin olisi näyttävä jotenkin. Kuitenkin tämä sopii huonosti yhteen rakastavan Jumalan kanssa - pahuushan on - ja siksi pahan ongelmaa on yritetty ratkaista. (Jopa ateistitkin ovat pitäneet ongelman ratkaisuna sitä että Jumalaa ei ole.) Yleinen selitystapa on keksiä jotain jonka vuoksi ihmisen lankeemuksen sallimisessakin tapahtuu jotain hyvää. Tämä johtaa likimain siihen, että kaikki pahuudelta ja kärsimykseltä näyttävä liittyy johonkin hyvään. Asioita on vain katsottava oikein tarkkaan. Pahaan suhtaudutaan siis siten että sitä yritetään kieltää. Maailmaa pidetään näin helposti ihanteellisempana kuin se onkaan ; Pahan tunnistaminen on tässä miltei samaa kuin Jumalanpilkka.
1: Minun teologinen vasta -argumenttini tähän on likimain se, että jos tämän selittää lepraiselle intian kerjäläiselle, jolta meni talo tulvassa ja perhettä puri vesikauhuinen koira, on tästä seurauksena se, että kerjäläinen lyö argumentoijaa kävelysauvalla jalkoväliin ja selittää senkin olevan hyvää ja Jumalan tahdon mukaista.

Toinen tapa on katsoa pahaa ja järkyttyä. Tämä tekee helposti ihmisvihaajaksi joka näkee luonnonkin vain väkivaltakoneiston ilmenemisenä. Hän kyllä myöntää maailmassa olevan pahaa - joka on sinällään askel pois toiveajattelusta. Mutta tälläinen elämäntapa ei ole kovin onnellinen.
Charlien tapa on se, että pahan olemassaolo hyväksytään. Hyvä ei silloin ole ilmiselvyys. Joten kun pienet ilon aiheet tulevat kohdalle, niitä on syytä arvostaa. Tämä johtaa iloitsemaan pienistä asioista. Pääasiassa siksi että isot ilonaiheet ovat sen verran harvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!