Historiallista miekkailua lähestyttyessä ongelmana on se, että sen ajan muodin "standardin" mukaista miekkaa on kutsuttu miekaksi. Siksi se on muuttunut hyvinkin paljon ajan saatossa. Ei ole sattumaa että minulla on kaksi "käyttömiekkaa", jotka ovat molemmat määritelmälliseti pitkiä miekkoja. Eivät puhtaasti yhdenkäden tai kahdenkäden miekkoja. Kuvassa ne ovat vierekkäin, joten on helposti huomattavissa että ero on yllättävän suuri.
Koko vaikuttaa paljon myös siihen, miten miekkaa käytetään. Esimerkiksi Fiore dei Liberi käytti "Fior di Battagliassa" (1400 -luvulla) "melko lyhyttä miekkaa". Miekan lyhyys ja keveys tarkoittaa sitä että miekalla ns. "voi kikkailla". Sen vuoksi lähes puolet Fioren tekniikoista ovat sellaisia että käsi otetaan pois miekan kahvalta. Joko pommelilla lyödään päähän tai vapautunut käsi voi esimerkiksi tarttua toiseen. Tai sitten käsi siirtyy pitämään miekkaa terältä.
Myös Joachim Meyerillä oli "Gründtliche Beschreibung der kunst des Fechten" (1570 -luvulla) miekka. Se taas oli kooltaan huomattavasti massiivisempi. Sen vuoksi sitä käytettiin vahvemmin kahdella kädellä. Läheskään yhtä moni tekniikka ei perustu siihen että miekka on vähän aikaa yhdessä kädessä.Tekniikoiden täytyy tietysti sopeutua vallitseviin käytänteisiin. Jos kikkailu ei onnistu, kikkailun on syytä jäädä pois. Itse asiassa toimivan tekniikkavalikoiman ja miekan suhde toisiinsa on kaksisuuntainen. Jos pidät tietyntyyppisestä actionista vaikka siksi että sillä on ajan henkeen sopiva kuva (näppärä pistely vai miehekäs huitaisu). Tämä määrää minkälaiseksi miekkaa kannattaa muokata. Ja toisaalta jos on muodikasta kantaa tietynlaista miekkaa, on luonnollista että gentleman harjoitteli niin että ei saattaisi itseään häpeään ja häviöön muodikkaan aseensa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!