Tämä on pieni arvoitus joka on hämmentänyt mieltäni jo jonkin aikaa ; Petolintuja nimittäin näyttää olevan lähes kaikkialla.Esimerkiksi seuraavat ovat olleet jotenkin "merkittäviä". Järvenpäässä keskellä kaupunkia, silloinsen työpaikkani "Järvenpään bingotuvan" edessä, kanahaukka nappasi pulun keskellä päivää. Armeijassa Vekaranjärvellä ollessani vartiotuvan lähellä kökötti sarvipöllö puussa melko pitkän aikaa. Pohjanmaalla renkinä ollessa tuulihaukka oli lekutteluineen jokapäiväinen näky. Hyvinkäällä MTT -sikatönijänä ollessani peräti heräsin keskellä yötä siihen kun rastaat metelöivät koska he yhteisvoimin kurmottivat pientä poloista helmipöllöä. Helsingissä lokit kurmottivat isosti jotakin tuntematonta petolintua. Näin pintaa raapaisten.
Korsossa en kuitenkaan ole koskaan nähnyt ainuttakaan petolintua. Jyrsijöitä ja pikkulintuja on runsaasti. Ja kettuja, mäyriä ja supikoiriakin rapsuttelee ympäriinsä metsikössä, mikä kertoo että niille on ruokaa. Ainut keksimäni selitys olisi se, että nämä ovat vieneet petolintujen ekologisen lokeron.
1: vaikka moni ehkä ajattelee että sukupuutto johtuisi saalistuksesta lajithan eivät yleensä saalista saaliseläimiä sukupuuttoon. Sen sijaan laji syrjäyttää samassa ekologisessa lokerossa olevan toisen lajin.
Tai sitten Korso on vain niin kauhea paikka. Niin kauhea että jokaiselle vierailevalle linnulle on käynyt kuten absurdikko István Örkényn "Kuolemattomuus" -novellissa, jossa kuvataan petolintua joka pelottaa ruovikon asukkaita. "Ja niin, sen ollessa parhaissa voimissaan, sen sydän yllättäen pysähtyi kahden siiveniskun välissä. Mutta kanit, siisselit tai lähikylien kananpojat eivät uskaltaneet tulla esiin, koska se liihotti tuhannen metrin korkeudessa levitetyin siivin voittaen kuoleman parin kolmen minuutin uhkaavalla liikkumattomuudellaan, kunnes tuuli äkkiä tyyntyi."
Mutta nämä ovat tietysti vain arvailujani, eikä luonnontieteellien tai humanistinen lähestymistapa ole vielä antaneet tietoa tai ymmärrystä petolintukadosta, Vantaan pikkualueen taivaan tyhjyydestä. Eikä minulla itse asiassa ole tietoa miten tälläisen asian todellisen laidan saisi selvitettyä.
Kuvassa on petolinnulta vaikuttava möllyskä jonka onnistuin kuvaamaan pikaisesti työhuoneeni ikkunasta. Pelastin tietysti samalla maailmaa huumausaineilta -ahkerasti jos pomo kysyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!