Kuitenkin Hans Talhofferin "Alte Armatur und Ringkunst" sisältää kilvistä melko paljon erilaista materiaalia - Valikoima näyttää myös hyvin laajan valikoiman erilaisia kilpiä. : Kilpien muoto on hyvin moninainen koska eri alueilla oli erilaisia kaksintaisteluperinteitä, ja Talhofferin opas opettaa selviytymään tälläisestä tärkeästä herrasmiehen velvollisuudesta.
Kaiken kaikkiaan Talhofferin näyttämä taatusti sotkee yleisiä kilpimielikuvia. Esimerkiksi kirjasta voisi tehdä seuraavan pienen kuvakoosteen ;
Kuvissa kilvissä on piikkejä ja koukkuja. Siistireunaisemmissa kilpi on ikään kuin sauva, johon on rakennettu suojaava pinta, ja kärjet on jätetty auki niin että kilpeä voi käyttää lyömäaseena sauvan tapaan. Osassa ala ja yläreunassa on tätä tarkoitusta varten peräti julmia piikkejä. Yhdessä kilvessä on kaarevia koloja, joiden kautta saadaan lyömistilaa ilman että omaa suojausta lasketaan kovin paljoa (hieman kuten ampuma -aukot). Ja näillä koukuilla toisen kilpeä voi myös yrittää vetää pois tieltä.Kilpi oli toisin sanoen sekä hyökkäys että puolustusase. Niitä käytettiin molempina.
1: Defensiivistä tapaa kuvaavat "ylärivin kuvat", joissa ensimmäisessä voittava hyökkääjä suojaa itseään toisen hyökkäykseltä samalla kun kiertää toisen kilven ympäri. Ja toisessa hän kiertää oman suojansa ympäri ja päätyy avoimelle puolelle.
2: Kakkosrivillä kilpi on aktiivisessa käytössä tavalla jossa haetaan parempi asema. Ensimmäisessä kilvellä hyökätään toisen avoimeen puoleen ja vastustajan jalat viedään alta. Toisessa taas vastustajan miekka jumitetaan niin että se jää oman kilven ja vastustajan kilven väliin. Näin hyökkääjä hallitsee kilvellään sekä vastustajan kilpeä että miekkaa. Näin hän saa tilaisuuden.
3: Kolmosrivillä kilpi on aktiivinen hyökkäysase. Kilvellä lyödään toisen kilpi syrjään ja samalla päästään lyömään. Toisessa avoin paikka otetaan ja kilvellä lyödään toista niskaan, mikä on hyvin vaarallista lyödylle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!