Asennossa seisonta.

Suomalaisen painiperinteen alkupuolella oli usein mainintoja siitä, miten paini pitäisi alkaa varoasennosta. Se, että moni vain lähteä löntysti kädet huitoen painimaan nähtiin epäurheilijamaisena. Siksi paini piti aloittaa kurinalaisesti siististä asennosta. Aloitusasento ei ollut voittamisen kannalta olennaista, mutta se oli tärkeä symboli ja rituaali.

Tälläinen kuva on varmasti kaikille tuttu. Elokuvat kuvaavat valtavia määriä ennen taistelun alkua varoasennossa seisovia ja toisiaan kyräileviä kamppailijoita. Hyvä asento tuntuu kuuluvan olennaisesti jo taistelun aloittamiseen. ~ Mutta hieman kuten paininkin kohdalla, syynä on enemmän tyyli kuin käyttökelpoisuus.

Hyvä asento kamppaillessa on tietysti valtavan tärkeä asia. Kuitenkin ennen kamppailua sillä ei ole juurikaan merkitystä. Esimerkiksi tästä käynee omat, toki melko vähäiset, eurooppalaisen miekkailun puhtaasti aseettomassa kamppailussa tekemäni harjoitteet : Kun odotin kamppailun alkua seisoin hyvin vakaasti ja mallikelpoisesti. Mutta kun systeemi meni päälle, keskityin liikaa käsiin ja unohdin pitää ruumiin ja jalat tukevassa suhteessa toiseen. Tämän vuoksi kaataminen oli varsin helppoa.

Sainkin tästä hieman huvittuneen kommentin, jossa muistutettiin että asennolla on merkitystä siinä vaiheessa kun kontakti on päällä. Kamppailua ennen voisin lopputuloksen toimivuuden kannalta vaikka pyllistää ja näyttää persettä, kunhan singahdan kontaktin aluksi hyvään asentoon - tälläinen voisi olla jopa järkevää koska se voi saada toisen tekemään pikaisesti huolimattomia rynnistyksiä.

Mutta tietysti kunnon herrasmies kunnioittaa vastapariaan siten että seisoo siististi asennossa. Kunnon herrasmies ei kamppailun aluksi näytä vastustajalle persettä vain siksi että se ei haittaa voittamista. Ongelmana on tietysti se, että en aina ole mikään gentleman.