Materialismi on sana, jolla korostetaan usein rahan haluamista. Se liitetään ahneuteen ja hedonismiin.
Toisessa mielessä se liittyy aineellisuuteen : Asiat liittyvät aineeseen, kemiallisiin reaktioihin ja niin edes päin. Materialismi tässä mielessä liittyy realismin perinteeseen. Maailmasta haetaan ymmärrystä konkreettisten kappaleiden tarkastelun kautta. Aineellinen korostetaan henkisen sijaan arvokkaimmaksi todisteen tarjoaksi.
1: Tämä ajatus on merkittävä tieteessä ja empirismissä. Realismi oli eräänlainen lisähyppy rationalismin tapaan katsoa maailmaa. Esimerkiksi filosofit tekivät ahkerasti monenkin laisia aineetonta maailmaa koskevia väitteitä, mutta näitä ei testattu sen kummemmin. Realistille tämä ei riitä. Hän vaatii lisäksi jotain konkreettista. Voidaankin sanoa että vaikka realismi käyttää järkeä apuvälineenään, se perustuu pelkän järjen epäilyyn. Mieli ei ole kaikkivoipainen ja voimme keksiä erikoisia mutta epätosia selityksiä. Koettelu asettaa näille näkemyksille haasteen, johon ihminen ei voi vaikuttaa.
Tätä kautta onkin hauskaa huomata, että Karl Marx oli materialisti, koska hän yritti selvittää yhteiskunnan rakenteita konkreettisten kappaleiden, kuten tuotantovälineiden, kautta. Samoin Freud oli materialisti, koska hän yritti selvittää ihmisen mielen vetoamatta yliluonnolliseen sieluun.
Tästä onkin helpohko huomata, että sanan "materialismi" merkitys on oleellisesti muuttunut matkalla Marxin ja Freudin kynästä siihen "poliittisesti vasemmalle kallellaan olevaan" toimijoihin, jotka kovasti vastustavat ahnehtijoita ja kutsuvat heitä materialisteiksi. Tämä sanan sisällön radikaali muuttuminen voi vaikeuttaa ihmisten ymmärtämistä. Tai huvittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!