lauantai 15. toukokuuta 2010

Suspension of disbelief

Filosofit arvostavat tietoa, ymmärrystä ja viisautta. Samalla he kysyvät tietysti kysymyksiä, ja epätietoa arvostetaan.
1: Järvilehdon muistuttama Quine ei ole poikkeuksellinen. "Willard van Orman Quine oli legendan mukaan korvannut kirjoituskoneensa kysymysmerkin loogisella symbolilla, eksistentiaalikvanttorilla. Quinen mielestä lauseen päättäminen kysymysmerkkiin ei ollut kunnon filosofiaa: filosofi sanoo, miten asiat ovat"
2: Sokrates taas edustaa vastapoolia. Häntä pidettiin viisaimpana, koska hän tiesi että ei tiennyt. Oikean tiedon kieltäviä sofistejakin löytyy sekä historiasta että nykypäivästä.

Oivaltamisen ja oppimisen kokemuksia voidaan ainakin joskus pitää erityisenä "huippukokemuksena". Englanninkielinen maailma kutsuu tätä suspension of disbelief Tässä kokemuksessa epäusko unohdetaan, tai oikeastaan tarkemmin sanoen, laitetaan sulkuihin. Syntyy lumoutuminen ymmärtämisestä.

Tälläisestä oppimiskokemuksesta voi seurata monia asioita.
1: Mieleen voi tulla epäuskoa ja kysymyksiä. Tällöin illuusio katoaa ja joudumme tekemään töitä saadaksemme kokemuksen uusittua. Ja vähän kuten huumeriippuvuudessa, kokemuksen toistaminen on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa - saman asian toistaminen tuntuu pitkästyttävältä, vaikka se olisi aiemmin tarjonnut uutta ja mielenkiintoista ymmärtämistä.
2: Kokemus voi jäädä pysyväksi, jolloin tästä tulee meille totuus. Sidomme identiteettimme tähän, lumoudumme siitä niin että emme halua luopua sitä. Jos epäuskoa ei tule, jäämme tähän kokemukseen ja sen vuoksi liitymme siihen uskontoon ja lahkoon, jonka uskomme antaneen meille tämän illuusion. Silloin kysymysmerkit helposti kielletään merkityskettöminä.
3: Pelkässä epäuskossa ei kuitenkaan ole tietoa ja ymmärrystä. Ei enää ole viisautta jota rakastaa, on vain epätietoa. Kaikki muuttuu arvailuksi ja tiedon tavoittelu muuttuu illuusion metsätykseksi. Tällöin on pelkkiä kysymysmerkkejä ja tulkintoja. Tieto, ymmärrys ja viisaus ovat tällöin merkityksettömiä harhoja ; Totuuden tavoittelu on tässä helposti valtapeliä, jossa liukaskielisin ja eniten vaivaa asiansa aggressiiviseen puolustamiseen nähnyt ja toisia eniten kampitellut helposti "voittaa". Tieto korvataan tällöin teknisellä hallinnalla. Tähän minulla on tietysti selvä kanta.

Minä yritän pysytellä siinä välimaastossa. Luulen että se menee niin. Meidän tulisi siksi tehdä sitä, mikä on vaikeaa. Jos kysymykset ovat meille helppoja, tulisi kysymysmerkki kenties vaihtaa eksistentiaalikvanttorlilla. Ja jos olemme totuutemme lumoissa ja olemme sitoneet identiteettimme joihinkin asioihin, tulisi lisätä kyseenalaistamista.

2 kommenttia:

  1. Selailin läpi taas juttujasi. Huomaan, että retoriset ja avoimet kysymykset liittyvät minulla kyseenalaistamisen prosessiin. Ne ovat kuin ajatusklimppejä tai -taukoja tajunnan virrassa ja luultavasti osa sitä, että tiedän, että en tiedä.

    Lumoudun ymmärtämisestä, mutta silloinkin sitä seuraa kysymysmerkki. En tunnista sitä kuitenkaan mainitsemaksesi tietämisen illuusion metsästämiseksi, en myöskään epäuskoksi. Usko pikemminkin on tietoisuutta (jopa varmuutta) siitä, että en tiedä. Se vain lisää haluani tietää ja ymmärtää...

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!