Yleisesti ottaen olen kuvanut graffiteja ensi sijassa potentiaalisisti hyvinä asioina, en ole niitä moittinut. Ehkä tähänkin pitäisi varata hieman tilaa.Suomalainen graffitiperinne on minusta kahdella tavalla huono. Ensimmäinen on se, että graffiteja väännetään sellaisiin asioihin jotka itsessään ovat OK. Jos talo on itsessään kaunis, niin miksi siihen tulee vääntää mitään. Sen sijaan johonkin betonivalettuun siltaan väännetty merkki ei ole läheskään yhtä kauhea asia.
Toinen asia on luovuuden puute. Moni isompi graffiti on teknisesti taitavasti tehty. Ihmiset ovat harjoitelleet. Kuitenkin samanaikaisesti perinne ei ole Suomessa kovin muuttuva. Teema ja variaatio on varsin rajallista. Itse asiassa minun lapsuudessa, 1980 -luvun lopulla, graffitit olivat olennaisesti saman näköisiä. Jos nyt näet graffitin, joudut arvioimaan maalin kulumisesta, että onko maalari nyt jo kulkemassa hyvää vauhtia kohti eläkeikää vai onko hän nuori teinipoika jolla on spraypullo ja paljon toistettavaa.
Tätä kautta graffitit ovat jämähtäneet mielikuvituksettomuuteen, ne siis edustavat eräänlaista perinnejärjestelmää. Vaikka graffitikulttuuriin muuten liittyykin tietty anarkistisuus. Tagejen kohdalla tilanne on nähkääkseni kuitenkin jonkin verran kehittynyt. Toki suuri osa niistä on nopeasti sutaistuja sotkuja, joille "töhry" olisi ihan oikea nimite. Mutta joskus niissä näkee pelkistämisen juhlaa.
Minä haluaisin nähdä graffiteissa luovuutta, eikä vain tutun teeman variointia. En haluaisi että niin suurta osaa graffiteista ei voisi korvata teemafontilla tehdyillä printeillä, jossa luova osuus on se, että naputtaa muutamaa eri kirjainta. Valitettavasti tämä hieman näyttää tältä.
Yläkuvan graffiti on Järvenpäässä. Alakuvan Helsingissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!