Graffitien tekeminen on hyvin moninainen ilmiö. "Töhry" -sanan käyttö ilmiöstä on tällä hetkellä yleistynyt. Tietämäni graffiteja tekevä ei pidä tästä, koska se on leimallisesti graffiteja vastustava termi. Sama kuin määrittäisi ilmiön suoraan sotkuiksi. Sanalla on konnotaatioita, joita ei haluta. Laaduissa on eroja. On tussitöitä (sketschejä), tarroja (stickereitä) ja ties mitä. Osa bommaa eli tekee pikaisia juttuja. Toiset taas panostavat aikaa ja vaivaa, he tekevät piissejä. Itse asiassa joillakuilla on merkittäviä määriä taitoa tekemisessään. Hommaan on panostettu runsain määrin mietettä ja työtunteja. Se ei siis ole aina pelkkä "ohimennen hutaistu juttu".Itselläni asiassa korostuu kuitenkin ilmiön selvästi sosiaalinen puoli. "Reviirinmerkkaus" on kliseinen teema. Mutta uutena asiana haluaisin nostaa esiin kunnian. Osa graffiteista tehdään kunnianhimosta. Tässä on mukana hienous, sanoma että paikka. Karkeasti voisi sanoa että jos joku onnistuu tekemään graffitin johonkin "ihan uskomattomaan paikkaan", niin tästä seuraa respektiä. Siksi jos vaikkapa tekee graffitin poliisipäällikön työhuoneeseen, saa kunniaa. Koska paikkaan pääseminenkin vaatii seikkailua.
Tämä puoli tuntuu unohtuvan graffitikeskusteluissa. Osa korostaa sitä miten se on vaivalla tehtyä ja mietittyä taidetta, toinen sitä miten tekstit ei sisällä sanomaa kun niissä on vain epämääräisiä merkkejä. Ja ne on rumiakin. Ja nopeasti hutaistuja sotkuja joita tehdään kännipäissä ja rähinöinti- ja vandalisointihalusta. Että onnettomuus ei ratkea maalilla vaan kannabiksen polttelun vähentämisellä.
Itse nostaisin intention, motivaation, syyn tehdä noita, keskiöön. Sanoma, seikkailu ja jännitys ja kunnia. Viestit eivät aukea ulkopuolisille, joille ne näyttävät merkeiltä ja kirjaimilta. Koska sitä ei ole tarkoitettu heille. Symbolilla on merkitys joka sille annetaan. Graffitti on symboli, jolla on vain se merkitys joka siihen kerrotaan.
Kirjoittaja on ollut FPS:än vartijana, eli "Stop Töhryille" kampanjassa mukana olleen vartiointifirman leivissä. Kuva taas on Jakomäestä, miekkailukoulun vierellä olevassa mäessä olevia 1. maailmansodan aikaisia juoksuhautoja. Kun ennen treenejä juoksentelin noita, tuo graffiti löytyi yhdestä kohdasta niitä. Siinä lukee "MASTERS". Tuo graffa on mielestäni jotenkin kaunis että rienaava samanaikaisesti. En osaa sanoa onko se hyvä vai ei. Mutta paikka on ainakin joko kohdallaan tai täysin päin persettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!