Keskustelussa ehkä vaikeinta on pitää "oikea taso". Otan tähän ideaaliksi sen, että aina pitäisi pyrkiä kommunikoimaan kaikkien kanssa. Muu olisi tavallaan epäkohteliasta. Toisaalta tilanne on sellainen että sen tulisi jotenkin kannattaa molemmille. Kommunikaatiossa ei saisi olla vain "uhreja".
Ehkä helpointa asiaa on katsoa siten että on "kysyjä" ja "vastaaja". Tässä vastaajan tulisi kohdistaa vastaus kysyjän mukaan:
1: Jos vastaaja vastaa liian hienosyisellä tavalla, kysyjä ei ymmärrä sitä. Tätä kautta vastaaja ei opi koska hän kertoo sen mitä hän tietää ja kysyjä ei opi mitään.
2: Jos vastaaja vastaa liian naivisti tai helposti, hänelle tulee yksinkertaisen ja naurettavan maine. Ja lisäksi kysyjä ei opi kaikkea mitä hän voisi, jos vastaus olisi hienostuneempi.
Eli ei pidä heittää "helmiä sioille", mutta ei myöskään "lasihelmiä timanttikauppiaalle". Tästä saadaankin hieman ilkeänsävyinen jatko.
Jos toinen on kommunikaatiossa "yksisuuntaisesti" ei ole fiksua debatoida ollenkaan. Jus "kysyjä" on ketunhäntä kainalossa ajamassa omaa asiaansa, hän on päättänyt jo aluksi että hän tietää jo valmiiksi miten asia on. Nämä tietäjät eivät kuuntele erimielisyyttä, heille erimielisyys ei ole oman kääntymisen ja oman virheellisyyden tunnustamista vaan vastaan taisteltava asia. Siksi vastaaja ei voi saada häntä muuttamaan mieltään. Ja vastataessaan vastaaja kohtaa joko kohdan 1 tai 2 haitat - tai jopa molemmat. Vastaaja voi vain hävitä. Siksi näille "näkijöille", "yhden asian miehille" tai "typeryksille" tulee esimerkiksi vastata siten että kiittää heitä tiedosta ja kertoo että pistää asian mietintämyssyyn. Näin he eivät vastaa. Jos vastaaja sen sijaan alkaa väittämään vastaan, tämä yleensä innostaa lähettelijän kirjoittamaan lisää, mutta ei muuttamaan mieltään. Tämä prosessi sitoo vastaajan aikaa, jonka voisi kuluttaa järkevämminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!