Historian aikana jotkin asiat ovat pysyviä. Bioestetiikassa löydetään esimerkiksi naisissa vallitsevia sääntöjä, jotka ovat universaaleja. On liioiteltuja piirteitä, keskiarvoja pidetään kauniina, symmetriasta pidetään ja haluttu lantio-vyötärösuhde on melko vakio.
Kuitenkin on monia piirteitä jotka eivät ole tälläisiä. Nykyisin rusketus on ihailtava. Ihmiset menevät ulkomaille tai menevät solariumiin saamaan rusketuksen. Köyhä on toimistotyössä tai kaupan kassalla tai siivoamassa, eikä aurinkoa näe. Ennen kalpea hipiä oli kaunista ja tavoiteltua, siniveristen nimikin tuli siitä että hienot naiset olivat sisällä ja rahvaat naiset jotka eivät ulkonäöstään ehtineen töiltään huolehtia olivat ruskettuneita.
Rubens maalasi lihavia naisia ja kivikautinen naisfiguuri, Willendorfin venus, on muodoiltaan varsin pullea. Lihominen oli vaikeaa. Nykyisin köyhälistökin kykenee lihottamaan itsensä halpisburgereilla, joten laihuus vaatii jotain erikoista vaivaa.
1: Joku tosin on ehdottanut että nykyisessä laihuusmyytissä on takana jopa se, että moni muotisuunnittelija on homoseksuaali. He tekevät vaatteita pinnallisesti naisille, mutta heidän ihanteenaan on kuitenkin mies. Näin naisista tehdään androgyynejä ja poikamaisia koska vaatesuunnittelijoilla on tietynlaisia mieltymyksiä .. Ja kun lisäksi usea vaatesuunnittelija on nainen, he eivät mukaile "miesten makua" vaan ovat kenties alttiimpia toisenlaisille, eibiologisille, tarkastelutavoille. (Nämä eivät nyt ole keskittymiseni aiheena sen enempää.)
Näyttääkin siltä että tietyt kauneuden piirteet ovat sellaisia koska ne ovat vaikeita. Eli tässä takana on snobismia, elitismiä ja muuta vastaavaa jolla erottaudutaan alhaisosta jollain tavalla. Tämä eroaa melko paljon esimerkiksi Aristoteleen tavasta : Hänestähän kauneus oli luonnollista, jolloin ihminen on luonnostaan kaunis. Jos kauneudesta tehdään tällä vaikeasti saavutettavaa, se vaatii helposti luonnottomia keinoja ja ponnisteluja.
Tätä kautta mieleen tulee se, että muoti on kallista kahdesta syystä: Muoti on haluttavaa, joten sille saadaan iso kysyntä. Näin hinta nousee. Mutta toisaalta samanaikaisesti jos muoti olisi halpaa, se ei olisi hyvä "sisäpiirin tunnistustieto". Muotia myydään massakulttuurina, mutta samanaikaisesti se selvästi samanaikaisesti "kuuluu harvoille".
Muodin ja kauniin naisen idean takana näyttää olevan seuraavaa : Monen tulee haluta mutta vain harvan saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!