1: Toki esimerkiksi Capo Ferro varoittelee siitäkin että joskus kuoltettavastikin pistetty voi jaksaa riehua vielä jonkin aikaa. Tosin on hyvä muistaa että Capo Ferro mainosti kirjaansa humaanisti "itsen puolustamisella", johon tulisi ryhtyä vasta pakon edessä. Kuitenkin se sisältää huomattavan määrän "lunge" -tekniikoita, jotka ovat luonteeltaan melko aggressiivisia ja soveltuvat erityisen hyvin kaksintaisteluun. Syynä voi olla "kaksinaamaisuus", tai ihan se että rapiirimiekkailulla oli ns. "vahvat perinteet", jolloin tämänlainen tekniikkavalikoima on jäänne. Jos taiteenlajin kehittymiseen on käytetty runsaasti aikaa ja työtunteja ja tyyppejä, on selvää että opetettu perinne ei muutu täysin erilaiseksi ja yhtä hienostuneeksi järjestelmäksi pelkästään sillä että Kuningas kirjoittaa joitain juridisia kieltoja.
Myös manuaalit ovat kuvaavia. Kuvitus on paikoin varsin julmaa. Niissä vilisee verta ja irtoraajoja. Tästä kuvallinen pikkuinen esimerkinomainen kooste;
Näiden olemassaololle on syy. Ne ovat tavallaan varoituksia. Niissä pärskyy veri, joka näyttää miltä näyttää jos tekniikan "käy loppuun asti". Itse kirjat ovat nimittäin taistelutaidon oppaita ja tätä kautta harjoitusmanuaaleja, joten niitä seuratessa on tavallaan tiedetty myös turvallisen toiminnan rajat. Sotaa käydään kentillä, mutta siellä ei tavata kirjoja. Salilla sen sijaan harjoitellaan sotimista ja siellä kirjojen tavaaminen on se "toisiksi paras asia tehdä". (Paras on tietysti itse fyysinen harjoittelu.)Taistelukentällä on tietysti oman elämän kannalta käytännöllistä murskata vastustajan kyynärnivel ulos kädestä. (Kuten esimerkiksi monikin Fiore Dei Liberin tekniikoista mahdollistaa.) Mutta harjoitellessa tavoitteena ei ole läheskään sama. Siksi on myös lopettaa ajoissa. Ja tehtävä asiat harjoitellessa vaarattomammin. Salilla olemme opetelleet tekniikoita joissa käsi rikotaan, mutta teemme ne tietysti vain lukkotekniikoina jolloin toiselle ei "käy mitään". I still have both arms, thank you very much.
Kuvien julmuus ei siis ole pelkkää itsetarkoitustavaraa. Tosin on hyvä muistaa että jos jotain lajia on opetettu taistelukäyttöön, on sellaien ostajalla taatusti vahva halu tietää mitä ne tekevät ja että ne ovat "julmia ja taistelussa toimivia". Tätä kautta niillä on tietysti myös mainoksen ja "macho bullshitin" sisältöä.
Kuvat ovat yksityiskohtia manuaalejen kuvista. Ylemmässä on Ridolfo Capo Ferron tuotannosta ja alempi Talhofferilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!