Tänään minun piti kirjoittaa erilaisia asioita keskiaikaisesta ihmisentappotaidoista. Tämä aihe siirtyi hieman myöhemmäksi. Tullessani treeneistä näin kevään ensimmäisen sammakon. Se näytti kylmän viemältä, joten ajattelin napata siitä vain valokuvan. Tämä kuitenkin reagoi valoon, juuri ja juuri. Se ei siis ollutkaan kuollut.Eihän sitä siihen hennonut jättää, joten vein sen sisälle lämpimään. En laittanut suoraan lämpimään veteen, vaan annoin rauhassa ottaa lämpöä ihan ilmassa. Näin ei tule mitään lämpöshokkeja. Akvaariokalojen kanssa näin on toimittava, joten varmuuden vuoksi tein näin. Koska se ei virottuaan enää yhtään pysynyt ämpärissä, eikä sammakkoa voi pitää kylppärin lattialla valtoimenaan kun siihen voi yöllä liukastia. Siksi laitoin sen vanhaan tyhjään akvaarioon (minulla on käytössä toinen, toinen oli vain "väliaikaisesti ilman asujaimistoa".)
Onhan tämä pieni asia, mutta valinnalla oli kuitenkin edes jokin muutos, joten kannoin sen kotiin. Nyt se on lämpimässä melkoisen virkeä otus. Puoliso moittii sitä läskeimmäksi mitä on koskaan nähnyt. Onhan se toki aika iso jötikkä.
Tämän kautta voisi herätellä itse kutakin miettimään sitäkin, kannattaisiko samalla tavalla auttaa ihmisiäkin. Niiden ohi kuitenkin jostain syystä tuppaa kulkemaan kevyemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!