Windsorin "The Duellist's Companion" kertoo (sivulla 21) että Capo Ferro määritteli pistomiekan pituuden. Oikean pituuden löytäminen on tärkeää, koska aseen pituus vaikuttaa etäisyyteen ja kaikkeen muuhun. Aseen pituudeksi kerrotaan kaksi kertaa käden pituus, jalasta kainalokuoppaan ja lungen (kun syöksytään siten että astutaan hyvin leveästi eteenpäin) pituus. Ongelmana oli se, että hän ei kertonut alkaako käsi sormista vai ranteesta, ja päättyykö se hartiaan vai kainalokuoppaan. Hän ei myöskään kertonut onko kyse terästä vai koko miekasta. Erot vaihtelevat yksilöltä toiselle, ja itse asiassa niistä ei millään tavalla saada "samaa tulosta". Kyseessä on siis jonkinlainen peukalosääntö. Selvää on toki se, että näillä mittaustavoilla ero ei ole millään "useita metrejä". Erot ovat paljon pienempiä. Joten selvästi tämä nyrkkisääntö määrittelee jotenkin, vaikka se ei teekään sitä eksaktisti.
Miekka sovittuu yksilöille. Isoilla miehillä on isommat miekat. Tämä on minusta tosi reilua (koska minulla on suhteettoman pitkät raajat.)
Mielenkiintoista on kuitenkin myös se, että ase määritetään suhteessa askeleen pituuteen. Sillä käden mitta on suunnilleen vakio. Samoin kuin ihmisen kainalokuopan suhde jalkoihin. Tavallaan voidaankin sanoa että käytännön tasolla lungen askeleen pituus määrittää miekan pituuden ja miekan pituus lungen askeleen pituuden. Joku voisi sanoa että kyseessä on kehäpäätelmä tai kehämääritelmä. Tämä virhe olisi ymmärrettävä. Mutta tässä kuitekin unohtuu se, että ne on toisaalla sidottu likiarvolla esimerkiksi käden pituuteen, joka ei muutu.
Kaiken ydin on oikeastaan siinä, että huomaa että kyse ei olekaan pelkästä historiallisen ajankohdan miekan pituuden rekonstruoinnista. Vaan että kyseessä on alkeellinen tieteenfilosofian sormiharjoitus.
Sen opit vertautuvat vaikkapa seuraavaan : Fossiileja tutkiessa johtofossiilit määrittävät kerroksen vanhuutta, ja vanhuus määrittää fossiilit. Mutta kuitenkin ne on sidottu myös kerrostumiin. Ja näissä kerrostumissa ei ole keskenään satunnaisia eläimiä. Kambrilla oli omanlaisia eläimiä ja jurakaudella toisenlaisia. Jos kambrin ja juran johtofossiilit kohtaavat samassa kerrostumassa, niin sitten sitä oltaisiin ihmeellisessä tilanteessa. Ja tietenkin, johtofossiilit eivät ole ainut keino arvioida kerroksen vanhuutta. Ne on sidottu muihinkin asioihin. Lopputuloksessa on tietysti epävarmuutta. Mutta se on kuitenkin "rajattua epävarmuutta", joka ei heitä "ihan miten paljon tahansa". Lopputulos on kaikkea muuta kuin satunnainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!