Molemmat ovat kuitenkin oikein. Ja onneksi syy siihen miksi systeemit ovat erilaisia on helppo tajuta. Se on alla:
Kuvassa näkyy kaksi teräasetta. Vasemmalla ns. puukkoo. Oikealla puolella taas on keskiaikaisen mallinen tikari. Toki kuvan malli ei ole rondel, joka olisi vain "ylipitkä jääpiikki", joita käytettiin sen vuoksi että "kun monilla oli purkit" eli haarniska, on luonnollista että "kaikki kantoivat purkinavaajaa", piikkimäisen saa työnnettyä helpommin aukkopaikkoihin. Olennaista on se, että rondellkin on varsin pitkä.Mitä siis tapahtuu jos torjut cross-blockilla keskiaikaisen tikarin? Toinen ei välitä. Käsihän tulee käden tielle, jolloin terä on sille jatkeena. Ja piikki on riittävän pitkä ylettyäkseen cross -blockin etäisyydeltä sinuun asti. Suoraa kättä tarvitaan siksi, että vain se tekee sen, minkä torjunnan pitääkin tehdä. Yksinkertaisesti ulotut suoralla kädellä pidemmälle. Näin estetään terän osumisen itseen. Jos ase on pidempi kuin suora käsi, ei suorallakaan kädellä kannata torjua.
Tässä itsestäänselvyydessä on itse asiassa takana isompikin asia. Aseiden etäisyys ratkaisee monien tekniikoiden toimivuuden ja eitoimivuuden välistä. Teknisesti on merkitystä onko esimerkiksi pistomiekan terän pituus 90 senttiä vai 1 m 20 senttiä. (Ja jopa riippumatta siitä onko toisella samanlainen vai erilainen varustus.) Kysymys on paitsi suorasta ulottuvuudesta, myös epäsuorasta ulottuvuudesta. Mukana on myös se, missä suhteessa ruumiinjäsenet ovat aseeseen. (Ja vaikka aseen pituuden voit vaihtaa, kätesi mittaa et.) Eri asiat ovat mahdollisia eri mittaisilla aseilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!