Yllä olevan, Paulus Hector Mairin tuotannosta olevan, kuvan avulla on helppo kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka ovat sirpinkäytössä sille tärkeitä että sille uniikkeja asioita. Moni asia tehdään sirpin kanssa sellaisella tavalla joka voi tuntua oudolta jos on tottuneempi miekka-puukko -linjan mesoamiseen. Tietyt asiat tietysti pysyvät kaikissa eri aseissa samoina. Etäisyyden hallinta, ajoitus ja muut seikat on aina otettava huomioon. Mutta käyttötapojen ja toimintojen yksityiskohdat voivat olla hyvin erilaisia. Tämä tarkoittaa sitä että yhden aseen hallinta ei tee kaikkien aseiden mestariksi. Mutta yhden aseen osaamalla osaa kuitenkin samalla hieman jotain toisestakin.
Sirpin kohdalla olennaisimmat vaikuttavat elementit ovat aseen pituus, sen muoto ja sen pitotapa (yhdessä kädessä suoraan). Suora terä on ihanteellinen viiltämiseen, ja sillä saa painoon nähden pitkän ulottuvuuden suhteessa terän pituuteen. Sirppi taas on kaareva, joten se on lyhyempi ja rakenteellisesti ihanteellinen tarttumiseen. Lisäksi kaareva terä suojaa hieman kättä.
Siinä missä messerin - eli "pitkän puukon ja miltei miekan" - käytössä on hyvä pitää toinen käsi selän takana "suojassa" ja ottaa se käyttöön vain kun siihen sopiva tilanne tulee, on sirpin kanssa vähemmän riskaabelia. Koska etäisyys on messerin kanssa kauempana kuin sirpin kanssa, on sirpin kanssa etäisyys sen verran lyhyempi että sirpin torjunta tarttumisen kautta on paljon relevantimpaa.
Sirpin erikoinen ominaisuus 1: Tarttumisen tapa.
Sirppien kohdalla Mair esitti torjunnat tavalla, joka olisi tikarin kohdalla johtanut siihen etä torjuja murtaa oman peukalonsa. Syynä eroon on pari asiaa:
1: Tikaria pidetään "rystypuolella", ja sirppiä etupuolella.
2: Normaalissa torjunnassa toinen voisi helposti kääntää sirppiään ja napata tarttuvan käden siihen. Kun tästä vääntää ja vetää taaksepäin, syntyy joko tuhoisa viiltovamma käteen, tai sitten vähintäänkin seurauksena on rannelukko, josta vetämällä toinen saadaan maahan. Kun sen sijaan sirppi torjutaan tarttumalla alapuolelta ja käännetyllä kädellä, tätä tarttumista ei voida tehdä.
3: Tikarin tapainen torjunta tarjoaisi monissa tilanteissa, eenkin jos torjuttava hyökkäys on yläpuolelta tuleva, se tarjoaisi kyynärpään seuraavaksi maaliksi.
Tätä ylläolevaa asiaa valaissee seuraava video: Demonstraatiossa vertaillaan erilaisten torjuntojen mekaniikkaa. Esimerkiksi tikarinkäytöstä tuttu tarttumistapa näytetään ja se osoittautuu toimimattomaksi.
Sirpin erikoinen ominaisuus 2: Jalkoihin kohdistuvat hyökkäykset.
Yleisesti voidaan sanoa että sirpin kanssa tehdään pääasiassa muutamia asioita. (1) lyödään päähän, (2) lyödään käsille, (3) toisen sirppiin tartutaan, (4) toista lyödään muuten vain, (4) toinen heitetään sivuun mitä erikoisimmilla tavoilla ja (6) hyökätään jalkoihin.
Ylläolevissa järjestys on tärkeä. Mitä lyhyempi etäisyys kamppailussa on, sitä pienemmissä numeroissa tarvitsee toimia. Siksi pitkissä aseissa on paljon pienen numeron -tyyppisiä tekniikoita, koska suurempia numeroita käyttämiseksi täytyy jotenkin kulkea lähemmäs. Sirpin ja veitsen kanssa etäisyydet ovat tietysti lyhyempiä ja erot pienempiä.
Tätä kautta päästään siihen että sirpin kohdalla jalkoihin kohdistuvat hyökkäykset ovat melko yleisiä. Tämä ei ole mitenkään erityisen yleistä. Esimerkiksi Windsor esitti yhdessä "Realities in Steel" -luennossaan että italialaisessa miekkailussa voidaan hyökätä jalkoihin, mutta tähän on ihan vain muutama kuriositeetinomainen tapa. Se voidaan tehdä ja tunnetaan miten ja missä tätä kannattaa tehdä, mutta se ei ole keskeistä, ei ajatellaan sitten tekniikkojen lukumäärää tai keskeisyyttä.
Yleensä ottaenhan tämä on ulottuvuuden kannalta huono asia. Jos yletät toisen jalkaan, ylettyy toinen päähäsi. Siksi jalkat ovat eräässä mielessä "sekundaarisia" maaleja. Niihin tähdätään vasta kun toisen sirppi on sidottuna ja/tai jos ensisijainen hyökkäys on epäonnistunut ja torjuttu ja sivuun käännetty.
Tätä asiaa valaisee Frank B Hunt ja Nathan Grondin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!