Koulutus on laaja ilmiö. Sen historiakin on melkoisen pitkä. Tätä kautta siihen saadaan etymologian kautta mielenkiintoisia pikku näkökulmia.
Suomen "koulu" -sanan tulee ruotsin skola -sanasta. Tämä on jotain, jota pakkoruotsin vastustajat eivät varmasti arvosta. Ehkä mielenkiintoisempaa on kuitenkin se, että ruotsiin sana tulee latinasta, sanasta schola. Tämä taas on, kunnon perinteiseen Roomalaiseen tapaan, lainasana kreikasta. Kähvelletty skhole -alkusana tarkoittaa lepoa ja joutilaisuutta ; Aikaa jona ei oltu töissä ja jota voitiin käyttää itsen kehittämiseen. Itsen kehittäminen ja sivistäminen liittyy siis vahvasti vapaa -aikaan. Tämä tuskin tulee mieleen koululaisille. Itsekin muistan että vaikka olin parhaani laiska, ja menin läpi mistä aita oli mukavin, eli missä saan helposti kohtuulliset numerot, jouduin silti tekemään töitä.
Suomen vanhahtava "Kimnaasi" -sana taas on peräisin kreikan urheilupaikkaa tarkoittavasta paikasta "gymnasion". Se oli urheilupaikka, jossa oltiin alasti, ja siksi pohjasana ei olekaan liikunnassa vaan nakupelleilyn maailmasa: Kreikan gymnos tarkoittaa alastomuutta.
"Stipendin" pohjasana stipendum taas ei tarkoitta, eikä apurahaa tai muuta vastaavaa. Se on yksinkertaisesti sotilaan päiväpalkka. Stipendit jaetaan vuosittain, eikä stipendin saamiseen liittyvät toimetkaan ole erityisen sotaisia - vaikka tiettyä kilpailuhenkeä niiden hankintaankin voi saada.
Tiedemiesten pitämät "symposiumit" taas tarkoittivat kreikassa alun perin syömisen jälkeisiä juominkeja. Sanokaa mitä sanotte, mutta mikäli ihmisluontoa yhtään tunnen, tämän sanan taustalla on totuuden siemen. Tosin uskon että tiedemaailman symposiumeissa ei kännissä örveltäen onnistutakaan, kun taas niissä kunnon symposiumeissa kännissä örveltäminen oli korkeimman onnistumisen huipentuma.
"Seminaari" taas tulee seminarium -sanasta, joka tarkoittaa taimitarhaa. Ehkä tämä voisi symbolisesti sopia "ihmistaimiin". Mutta paikkana seminaarit ovat kokemuksieni pohjalta aika tavalla sisätiloissa. Kasveja ei juuri näe. (Ellei sitten katso puhujaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!