keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Detaljeja.

Rauno Välimäki kertoi minulle kahdesta valokuvanäyttelystä, joissa hän oli käynyt.

Ensimmäinen niistä käsitteli arpia. Siinä kuvaaja oli ottanut kuvia ihmisten arvista ja niihin oli liitetty tarina niiden synnystä. Tätä kautta arvet toivat esiin elämänkokemuksia ja tarinoita. Tätä kautta voidaan jopa sanoa että arvet ovat yksilöllisiä elämisen merkkejä, ja niihin liittyen ihmiset ovat mielenkiintoisia. Vauvat syntyvät usein arvettomina, tai jos eivät, niin siihen liittyy erikoisia tarinoita.

Toinen taas oli kuvitusta, jossa oli kuvattu pieniä yksityiskohtia. Valokuvaaja oli kuvannut ne omasta kehostaan. Usein oli vaikeaa nähdä mistä kohtaa kuva oli otettu, ja usein oli epäselvää jopa suurennuskerroin, eli oliko kuvaa zoomattu vähän tai paljon. Ihmisistä nähdään kokonaisuus, eikä detaljeja.

Samanaikaisesti lehtien kannet ovat täynnä arvettomia ihmisiä. Heistä esitetään pieniä detaljeja, jolloin heistä saatu kokonaiskuva voisi olla hyvinkin erilainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!