Ateenan alueella tiedetään olleen astutusta ainakin 3000 ennen ajanlaskun alkua. Tämä on melko varhain. Ateena kaupunkina on tietenkin kuuluisa muustakin kuin pitkästä asutushistoriastaan. Se oli suurmahti, jossa oli valtavan tärkeitä rakennuksia - sittemmin niistä on tullut tärkeitä raunioita - Akropolis ja Parthenon. Asujaimistossa on mainittavia viisaita kuten Platon ja Sokrates - joista jälkimmäinen on tiedossamme lähinnä ensimmäisen tarinoiden kautta. Johtajista löytyy Perikles. Taiteen puolelta löytyvät Sofokles ja Aristofanes. Ja siellä keksittiin demokratia. Ja joku Apostoli Paavalikin vieraili siellä pitämässä tärkeitä puheita.
Kaupunki säilytti mahtioaan jopa Rooman imperiumin aikana. Sitten sen mahti ja kukoistus hiipui. Sitä valloiteltiin, esimerkiksi Turkkilaiset kaappasivat sen 1456. Kreikka sai itsenäisyyden vasta 1821-1831 käydyn sodan jälkeen. Ja 1833 Ateenasta tehtiin Kreikan pääkaupunki.
Tässä vaiheessa Ateenan alueella oli alle 4000 asukasta. Arkkitehdit - Esimerkiksi Edyard Schaubert - pistettiin töihin suunnittelemaan, ja tästä alkoi kaupungin uudelleenrakennus.
Ironiaosuus on tietysti siinä, että Ateenan merkitys oli valtava. Se oli symbolisesti tärkeä. Sen mahtavaa menneisyyttä arvostettiin. Siksi siitä tehtiin pääkaupunki. Kreikka haluttiin liittää vahvasti sen arvostettuun menneisyyteen. Kaupunginrakennusprosessissa pyyhkiytyi kuitenkin pois valtava määrä arkeologisesti arvokasta aineistoa. Historia tuhottiin koska kaupunki haluttiin linkittää historiaan.
Täytyy toivoa että minua, tai ketään, ei koskaan arvosteta samalla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!