Research Digest viittasi Ian Riversin tutkimukseen koulukiusaamisen todistamisesta. Siinä havaittiin että kiusaamisen todistaminen aikaansaa samanlaisia ongelmia, ja samoissa määrinkin, kuin suoraan kiusatuksi joutuminen.
Syitä tähän voi olla monia, esimerkiksi ne voivat muistuttaa tapauksista jossa on itse ollut kiusattuna, tai sitten se korostaa että kiusaamista voi tapahtua itselle. Ja siitä että takana on syyllisyyttä siitä että ei ole mennyt väliin auttamaan uhria.
Tutkimuksen alustuksessa muistutettiin siitä että televisioviihteen ja pelien väkivaltaisuuden vaaroista varoitellaan paljon enemmän kuin aidon kiusaamisen näkemisestä. Tämä on sinänsä hyvä rinnastus, koska television kohdalla ohjelma voi muistuttaa kohdatusta kiusaamisesta, mutta siihen ei liity syyllisyyttä väliin menemättömyydestä.
Tämä oli sinänsä mielenkiintoinen tutkimus, että se pakotti reagoimaan eräisiin omiin vahvoihin antipatioihini, passiiviset sivustakatsojat, sääliöt, ovat silmissäni pahempia kuin itse kiusaajat. Jälkikäteen kuulemani selitykset siitä miten heistä on tuntunut pahalta on kohdannut puoleltani lähinnä ärtymystä ja huvittuneisuutta. Ellei peräti ylenkatsetta. Kuitenkin tämä viittaa että heidän pahan olon kokemuksensa on luultavasti ihan yhtä aito ja syvä kuin omani.
Eräänlainen sokea piste tässä kohden täytyy olla, koska ensimmäinen ajatukseni oli että "maailmassa on sittenkin oikeutta". Sitten tämä tunne meni ohi. Toivottavasti kasvoin ihmisenä. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että olen taas askelta tunteettomampi, asteen ärtsympi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!