Olen seurannut hieman huvittuneesti sivusta puolisoni opettajaksi kouluttautumista. Tällä kertaa eteen on tullut sinänsä mielenkiintoinen tilanne. He käyvät tutustumassa rauhaan ja sotaan. Aiheena on tietenkin se, mitä opettaja saa kertoa lapsille sodasta ja miten sodasta olisi hyvä kertoa lapsille. Aihe, yksityiskohdat, esityskanavat ja yleisö ovat tietenkin opettajalle tärkeitä.
Toki se, että matematiikan ja tietotekniikan keskittyjä menee tutustumaan tälläiseen on relevanssiltaan hieman kyseenalaista. Mutta ehkä sitä on hyvä kiertää vähän oman alansa ulkopuolellakin.
Oma suhtautumistapani olisi sellainen että olisin hyvin huono tai ainakin hyvin kielletty opettaja. Sillä jos minun pitäisi opettaa ihmisille sodasta, ottaisin avukseni visuaaliset keinot. Tämä tarkoittaa ruumisvalokuvia. Niitä näyttäessä lapset oppisivat kaiken olennaisen sodasta, ja kaikki muu on vain tämän tosiasian kiertämistä ja ihannointia. Sota jota käydään ideologioiden pöydille piirtää rajoja sopimuksiin. Se toki ohjailee ihmisiä kuolemaansa ja antaa upseereille tunteen että tässä tehdään jotain ylevää, suurilinjaista. Tärkeää. Että sodassa olisi hyviä ja eettisiä puolia.
Lapsia ei kuitenkaan kuulemma saisi "järkyttää" liikaa. Tosin suurin syy ei ole se, mitä oppilaat järkyttyvät. Vanhempien reagointi sekä lainsäädäntö ovat olennaisempia. Kun puolisoni esimerkiksi oli pitänyt (kouluun liittyen, ihan oikeaa oppituntia) tietokonepeleistä, ongelmana oli tietysti se, että oppilaille ei saanut esitellä aineistoa juuri mistään peleistä. Niissä kun on liian suuria ikärajoja. Jos pelissä on ikäraja, siitä ei saa näyttää edes viattomia kohtia. Samanaikaisesti samat jampat juttelee keskenään sujuvasti sellaisista peleistä joiden "ikärajat ovat tosi isoja". Lapset eivät järkyttyisi, mutta esittelystä järkyttyisi jonkun vanhempi. Sitten tulisi tietysti välittömästä se kuuluisa puhelinsoitto.
Epäilen voiko shokeeraamatta opettaa etiikkaa. Ihminen joka ymmärtää että maailmassa on paha ja tajuaa mitä paha on, on syytä kohdata jonkinasteinen shokki. Järkyttämättä syntyy pumpuli -ihmisiä. Toki on jo sinällään ikävää että emme elä sellaisessa todellisuudessa jossa pumpuli -ihmisyys olisi mahdollinen tapa elää. Aikaa seuraamalla klommoja tulee. Kyynikko on kuitenkin yleensä juuri pettynyt naivi idealisti.
Onneksi minä en ole opettaja. En sano tätä siksi että pelkäisin että lapsista opissani tulisi järkyttävän kieroutuneita. (Tulisi heistä, mutta mielestäni tämä on hyvä ja tavoiteltava asia.) Sen sijaan sanon sen siksi että järkyttäisin varmasti toistuvasti ties kenen vanhempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!