Perhosen ilmestyminen

Sana psyyke on kaikkien tuntema sana. Se sinällään yhdistetään mieleen. Kuitenkin sen alkumuoto, kreikan psykhe tarkoittaa sekä sielua että perhosta. Psyyke -sanan perinne on ollut dualistinen; Kreikkalaiset erottivat sooman ruumiista ja heistä se aikaansai ruumiin liikkeet. Tämä taas on hyvin samantapainen ajatus, kuin Descartesin ajatus ohjaavasta mielestä ja ruumiista joka on ohjaamisen kohde. Dualistisuuden korostaminen psyyke -sanassa on merkittävää, koska ennen psykhea käytettiin myös heprealaista sanaa nefes, joka taas merkitsi ihmisen verta. Tämä oli ruumiillisempi käsitys, jossa ihmisen nefes oli ruumis ja ravinnontarve sekä hänen suonissaan virtaava veri. Tämän näkemyksen vuoksi esimerkiksi Jehovan Todistajat välttävät verta. He liittävät siihen ihmisen sielun.

Kreikkalaisilla oli usein psykologiaan liittyviä tarinoita. Yksi esimerkki tälläisestä "psykologisesta tarinasta" on tietysti Narkissos, joka kuvaa itserakkautta, jossa Narkissos ihailee vain itseään ja rakastuu peilikuvaansa. Psyyken kohdalla mytologia yhdistettiin mieleen seuraavalla tarinalla (joka on oikeasti paljon pidempi) : Psykhe oli nainen, joka rakastui itse rakkauden jumala Erokseen. Tästä syntyi suhde. Afrodite oli mustasukkainen ja sen seurauksena Psykhe ja Eros sulautuivat yhteen. Tässä tarinassa mielenkiintoista on se, että psyyke on ennen kaikkea feminiininen voima. Tarinan onkin tulkittu monella tavalla joko (1) esittävän että naisillakin on sielu : Näin vältetään kahtiajakoa, jossa mies olisi enemmän kuin nainen, eli kun vaikka englannin kielessä "man" tarkoittaa ihmistä, woman = taas tulee ajatusksesta "no man". (2) Toisaalta voidaan ajatella että miehissäkin heidän feminiinisyytensä aikaansai mielen. Psyykehän sulautui Erokseen. (3) Ero miehen ja naisen välillä oli sielun kannalta merkityksetön, Eros ja Psykhehän olivat yhtä.

Tarinat olivat sinänsä erikoinen asia, että se toi teorioihin "jotain joka toi ne emotionaalisesti lähelle ihmistä". Sillä ihminen kaipaa tietyllä tavalla tarinoita. Tarina tuo uskottavuuden ja "ymmärrettävyyden", kun taas tekniset asiat yleensä vain "osataan ja hallitaan". Tarina tuo mukaan "kokemuksen tunteen". Asiaan samastutaan. Tätä kautta länsimainen psykologia voi tuntua kalsealta. Vaikka asia ei olisi paljoakaan erilainen. Nimittän psyyke on tärkeä sana myös Sigmund Freudin psykoanalyysissä. Siinäkin on psyyke, jonka Freud jakoi kolmeen osaan. Idiin, egoon ja superegoon. Tässäkin unet ja niihin liittyvät tarinat ovat tärkeitä. Ja sekin erosi sen ajan muista näkemyksistä siten, että niihin ei liittynyt rankkoja käsittelyjä, kuten lobotomiaa tai sähköshokkeja. Siinä keskustelu, kuuntelu ja lähellä olo olivat keinoja. Tunteista tulee puhua. Silti terapiaa yhdistettynä lääkehoitoon pidetään usein kalseana, teknisenä ja kliinisenä, kun taas esimerkiksi vaihtoehtohoitojen nähdään tarjoavan lempeämmän vaihtoehdon. Riippumatta siitä, mitä mieltä kukin on psykoterapian toiminnasta, on selvää että syynä ei ole lempeys vaan tarinan puute. Psykoanalyysi ei tarjoa mystisiä ja salaperäisiä tarinoita jotka toisivat saman asian lähelle. Se ei ole se asia, vaan se miten se kerrotaan.

---

Psykedelia -sanassa ideana on että sanat ψυχή (psyche) eli sielu ja perhonen yhdistetään sanaan δήλος (delos), ilmestyminen. Psykedelia tarkoittaa siis hengen ilmeentymistä. Sana liitetään sekä mystiikkaan että harhoihin - luultavasti osittain siksi että näiden kahden erottaminen toisistaan on vaikeaa ellei mahdotonta. Piirros on minun. Vaihtoehtoinani oli viettää juhannuksen tienooaika siten että (1) menisin katselemaan nuotiotulia ja juomaan viinaksia (2) Ottaisin Jeesuksen sydämeen ja jakaisin lappuja Helsingin keskustassa. (3) Nörtteilisin kotona koneen parissa ja piirustella runsaita tuntikausia. Luulen että tein maailmasta tällä valinnalla paremman paikan.