Kata, teoria ja hypoteettinen deduktio

Monissa, milteipä kaikissa, kamppailulajeissa arvostetaan kataa. (Toki esimerkiksi korealaisissa lajeissa sille on eri nimitys, poomse. Ja kiinalaisissa quan. Ajatus takana on kaikissa näissä kuitenkin sama.) Kata on ennalta tarkasti määritelty liikesarja, joka tehdään ilman paria. Nämä liikesarjat opetellaan tarkasti ja niitä toistetaan, niin että ne jäävät lihasmuistiin. Niitä katsastetaan myös vyökokeissa. Monet lajit arvostavat kataa, eivätkä syyttä. Sillä kata on hieman kuten kamppailun teoria. Jos tiedon eksakti siirtyminen on kielen merkitys, kuten se normaalia laajemman kielimääritelmäni mukaan on, katat on kirjoitettua kamppailun teoriaa.

Yksi kata on lisäksi enemmän kuin yksi tekniikka. Ne ovat pikemminkin yleisempi toimintatapa, jonka tulkitseminen eri tilanteissa voi johtaa erilaisiin lopputuloksiin. Esimerkiksi eräs bujinkanin peruskata, johon juuri nyt olen keskittymässä koostuu asentoon siirtymisestä, pakituksesta ja käden viennistä kaarella alas, askeltamisella eteenpäin samalla kun toinen käsi tuodaan eteen, pakitus, edessä oleva käsi kaarella alas ja toinen askel eteen samalla kun käsi nostetaan alhaalta ylös. Tämä voidaan tulkita siten, että ensin torjutaan kaarevalla torjunnalla, joka avaa keskilinjaa, jonka jälkeen avautuneeseen paikkaan päästään lyömään. Ja sitten sama toisinpäin. Kuitenkin jos henkilö ei olekaan lyömässä vaan tulossa lähemmäs, sama liikesarja onkin kääntö kädenhallintaan ja grabiin, joka jatkuu siihen että käsi viedään hallitun käden hartian tasolle, taakse päin siirtyminen horjuttaa toisen tasapainoa kun grabissa olevaa kättä viedään taaksepäin, jonka jälkeen pyyhkäistään hartiaa alas, ja samalla kun toinen käsi nostetaan ylös, se pakottaa kyynärpäällä suoritettavalla pakotteella vääntämään hallittua kättä ylös.(sitä samaa, jonka toisessa päässä painetaan hartiasta alas.) Tuloksena onkin lukottaminen ja kohteen kaataminen lattiaan mahalleen.

Molemmat tulkinnat ovat ihan tyylipuhtaita ja oikein. Ne ovat eri tekniikoita. Tuosta samassa katasta voidaan toisin sanoen nostaa ainakin kaksi koeteltavaa tekniikkaa, jotka tässä tapauksessa molemmat toimivat. Mikä takaa sen, että kata on todella hyvä ja harjoittelemisen arvoinen.

Hieman samanlainen tilanne on deduktiossa. Meillä on teoria joka tekee erilaisia ennusteita. Teoria kertoo meille jonkin testattavan korrelaation. Sitten näitä hypoteeseilla testataan, onko teoria tosi. (Hypoteesi on kuin yksittäinen tekniikka, joka johdetaan katasta.) Sitten tätä hypoteesia koetellaan, katsotaan toteutuuko se maailmassa. (Kataa sovelletaan esimerkiksi kilpailuissa tai dojossa.) Jos se toteutuu, teoria saa tukea. (Varmistuu että kata on hyvä) Mitä useampia hypoteeseja teoria tuottaa ja mitä useampi niistä toimii, sitä parempi teoria on. (Mitä useampia tekniikoita kata sisältää, sitä parempi kata se on.)