Skepsis -ryhmässä oli keskustelua. Taustalla oli mielenkiintoinen tilanne. "Gallupissa ihmiset vastasivat ilman yhtäkään poikkeusta luottavansa tieteeseen. Mutta kun kysyin haastateltavalta heti perään, että voisiko tämä mennä homeopaatille hoidettavaksi, lähes puolet vastasi myöntävästi. Sillä, että homeopatian tehottomuudesta on satoja tutkimuksia, ei ollut vaikutusta. Ihmisten mukaan heidän pitää itse saada kokea."
Tämä on hyvin mielenkiintoinen tilanne. Elämme maailmassa jossa tieteeseen luottamus on tavallaan hyvin vahvoilla. Mutta yksi suosituimpia syytöksiä on syyttää jotakuta skientistiksi. Ajatellaan että skeptikot ja skientistit edustaisivat kovaa valtaa. Mutta kuitenkin he ovat enemmänkin marginaalissa ja paitsiossa. Esimerkiksi ei ole olemassa sellaista relevanttia pelkoa että koulutusta tai politiikkaa alettaisiin hoitamaan liian tiedevetoisesti. Huolena on enemmän se, että tiedettä ei käytetä avuksi tarpeeksi.
Elämme aikaa jolloin kreationisti voi sanoa luottavansa tieteeseen niin kovasti että pitää oman vakaumuksensa ytimessä Plantingan warrant -teesiä siitä että Jumala on taannut että voimme luottaa ehdottomasti ja ilman kyseenalaistamisen vaaraa tieteeseen. (Joka on perimmiltään yritys lämmittää loogista positivismia Descartesilaisella twistillä.) Mutta jos vaatii tämän luotettavan tieteen mukaisia juttuja evoluution kohdalla, on sitten skientisti ja "naturalisti".
Kun joku tieteen tulos ei miellytä, siihen luottaminen on tiedeuskoa. Jos taas tulos on oman maun mukainen, tieteeseen luottaminen on "vain järkevää" ja erimieliset ovat "naurettavasti taikauskoisia". Mieleen tulee se tilanne jossa ateismia kuvataan siten että maailmassa on useita tuhansia uskontoja jotka uskovat moniin tuhansiin jumaliin. Suurimmasta osasta niistä tuhannet jumalat ovat vääräoppisten kyhäelmiä. Ja osa vetää uskomuksensa yhtä tai muutamaa jumalaa pidemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!