Onko se "victim blame" jos tekee "criminal blamea"?

Kun puhuttiin väkivallasta, nostin esiin sen että väkivallassa uhrit eivät ole usein satunnaisia. Tässä erikoisena piirteenä on se, että vittumaiset eivät saa turpaan kovinkaan usein, paitsi jos haluavat itse ottaa siihen osaa. Toki tunnetaan "alfaurosten" "Monkey Dance" -tyylisiä tappeluita jotka ovat statushakuisia. Mutta niissä aggressiivinen tuijotus ja siitä seuraava aggressio ovat sellaisia että niistä voi väistää. Tämä koetaan aggressorille kuin voittona. Jolla saadaan demonstroituia oma maskuliinisuus ja siihen lujasti sidotu status.

Mutta aika usein väkivalta, nimenomaan sellainen väkivalta jota tehdään pelkän väkivallan vuoksi, ja joka on sellaista että sitä ei voi väistää, tehdään aivan muista syistä. Sadisti valitsee heikon näköinen vastustaja, sellainen jonka kohdalla riski koetaan pieneksi, ei tarvitse saada tilanteesta kunniaa, pääasia on että pieksemisestä ei tule häpeää. Tämän vuoksi koulunpihallakin nörttipohjat ovat suosittu kiusaajien kohde.

Tämä koettiin keskustelussa loukkaavaksi. Näkemys oli että jos syy-yhteys on niin sitten uhri olisi jotenkin syyllinen tai vastuussa. On toki selvää että victim blame -ilmiö on todellinen. Esimerkiksi raiskaustilanteissa saatetaan vedota siihen miten nainen on juonut alkoholia ja pukeutunut väärin. Ymmärretyksi tekeminen on monille yksi ja sama sen kanssa että se on oikeutettu.

Itselleni is-ought -tilanne on tässä kuitenkin vahva. Se että jotain tapahtuu ei tarkoita että se on oikein. Itse koin että turpaanvetäjä ei ole mikään kunniallinen tyyppi joka "pahastuu vittuilusta ja puolustaa jotain oikeutta." Halusin korostaa miten säälittävä sadisti on. Ja korostin että tämänlaista ihmissaastaa on olemassa ja ne tekevät myls tilastollisesti yliedustavan määrän väkivaltarikoksista, koska eihän terve ihminen nyt hakkaamisen vuoksi hakkaa.

Tosin tähän saattaakin liittyä se, että väkivaltaan liittyy yhä erikoinen victim blame. Väkivallan uhriksi joutuneelle asetetaan päälle hyvin vahva tappelijan leima. Jos nainen saa raiskattuna kuulla siitä miten hänen pitäisi pukea pidempi hame ja lopettaa sosiaalinen iltaeläminen, hakattu mies saa kuulla toistuvasti ajatuksia siitä miten "ethän sinä ole sellainen tappelija, sinänän olet niin fiksukin!" Ja tämä narraatio halutaan pitää yllä. Ja jos korostaa sitä että uhri ei olekaan tätä stereotypiaa niin tästä pahastutaan ja tätä kulmaa pidetään victim blamena. Joka, ironista kyllä, tukee oleellisempaa victim blame -narraatiota aiheessa.

Esimerkiksi itse sain parikymppisenä yhden vuoden sisällä neljä kertaa turpaan kun en ollut vittumainen tappelija. Nykyisin olen vittumaisempi ja tappelukykyisempi enkä ole tappelussa juurikaan. Koska jos minunlainen joutuu tappeluun se olisi todennäköisesti "monkey dance". Ja status ei minua houkuta.