Seuraava kuvaus on saatu unessa, peräti sellaisessa johon on liittynyt unissakävelyä. Kyseessä ei kuitenkaan ole profetia, toivottavasti.
Suomessa on Hämäläisten kylä. Se on pieni kylä. Mutta siinä on kokoonsa nähden suuria rakennuksia. Kylä koostuu neljästä korttelista. Korttelit on rakennettu hienoilla monikerroksisilla Jugend -tyylisillä rakennuksilla. (Samantyylisiä löytyy Helsingistä.) Talot ovat vaaleanvihreitä. Yksi teistä on pääkatu, se on leveämpi. Näitä puhkoo yksi sivukatu. Joka on kapea.
Pääkadun suunnalla on sisäänkäynnit taloihin. Porttien päällä on katunumerointi vaalealla koristeellisella kipsikuvioinnilla. Lisäksi kuvitusaiheena on kasvokuva tuntemattomasta miehestä jolla on päässään silinterihattu. Hän lienee tärkeä suurmies koska jokaisessa talossa on sama kuviointiaihe.
Yhden talon julkisivussa on näkyvissä työn näyttely. Se ei ole suuri. Enemmän vitriininomainen. Vitriini tuo mieleen kommunistiset näytteet. Huomiota herättää erityisesti se, että yhteen on rakennettu viktoriaanisen oloinen vahanukkeasetelma joka kuvaa eläinten täyttäjiä. Jostain syystä täytettäväksi eläimeksi on asetettu seepra. Sitä täyttää kolme tyylikkäisiin mustiin juhlapukuihin puettua vahanukkea. Heilläkin on silinterit päässä. (Pukeutumisvalinta ei ole käytännöllinen taksidermian jalon taiteen harrastamisessa.)
Sivukatu on sitten hieman erilainen. Se tuo mieleen jotkut Lontoon kämyisimpien kulmien sivukadut. Niillä on lähinnä palotikkaita. Nämä ovat periaatteessa aivan näkyvissä pääkadulle. Kontrasti on valtava. Saan "suoraan päähäni" tiedon että itse asiassa pääkadun sisäänkäyntejä ei käytetä lainkaan. Oikesti asuntoihin mennään näitä palotikkaita pitkin. Kun ne kerran ovat joka tapauksessa olemassa. Näin pääportit eivät kulu ja pysyvät hienoina.
Samalla saan tietää "suoraan päähäni", että Jugend -talojen kerrokset ovat olleet kaupungin päättäjien mieleen liian korkeita. (Ne usein ovatkin aika korkeita.) Siksi ne on puolitettu. Jäljelle jää hyvin matalia huoneita jotka on tungettu täyteen köyhiä ihmisiä.
Kun tästä kylästä lähtee kävelemään ulos, näkee natolankojen rivistöt. Kyseessä ei ole tavallinen piikkilanka vaan nimenomaan natolanka. Niistä on tehty kieppejä jotka ympäröivät koko kylän. Joka tarvitaan että Hämäläiset pysyvät kurissa.
Kävelen natolangan ympäröimällä alueella joka on kuitenkin hitusen puistomainen. Siinä on nurmikkoa ja koivuja. Ympäriinsä lentää lepakoita. Huidon niitä. Minua puree sormeen liito-orava. (Jostain syystä.) Minulle luvataan raivotautirokote. Sitten herään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!