Kun puhutaan naisten meikkaamisesta, vastaan tulee helposti kahdenlaista linjaa:
1: Nähdään että meikkaaminen on ennen kaikkea seksikästä. Eli ajatellaan että meikillä joko tehdään itsestä viekottelevampi miehiä kohtaan. Eli joko etsitään parempaa miestä tai kilpavarustellaan muita naisia vastaan, etteivät he hurmaa omaa miestä. Mukana tulee positiivista huomiota mutta pidämme siitä koska evolutiivisesti tai muuten tästä on seurannut seksuaalista menestystä. Tai koska Freudin mukaan seksuaalisuus on ytimessämme.
2: Positiivinen huomio tuntuu hyvältä. Seksi on yksi alimmista mahdollisista nimittäjistä, jolla saada positiivista huomiota.
Molempia malleja kuvaa se, että taustalle ajatellaan perimmäinen syy. Ja jos jokin muu syy löytyy, keksitään miten se pohjimmiltaan johtaa tähän perimmäiseen syyhyn. Kun tämä perimmäinen syy löydetään, siihen pysähdytään. Jos löydetään jokin muu syy, ei lopeteta etsintää ennen kuin päästään tähän tiettyyn perimmäiseen syyhyn. Tilanne ei ole kovin järkevä. Se on enemmän rationalisoiva. Perimmäinen syy joka löydetään kertoo enemmän sanojastaan.
Itselleni meikeistä mieleeni tulee se, miten omassa alakulttuurissani on monille tärkeää brassailla siitä kellä on erikoisvalmistetut titaaniset brigandiinit. (Ehdottoman historiallisesti epäautenttiset ja terästä ainakin puolet kevyemmät.) Tai kenelläpä on ostettuna mestarin tekemä 1500 euron kuvioteräsmiekka joka on kromattu niin että se näyttää 5 euron halpismiekalta. ; Tämä toki liittyy jotenkin miehekkyyteen ja machouteen. Syyt ovat moninaisia. Ja joskus kysymys on miehekkyydestä jossa joko "kilpaillaan toisia miehiä vastaan" tai "ollaan ei-kilpailullisesti sillä mitä on". Joskus kysymys on vain siitä että kallis kampe tuo mainetta. (Lajia harrastaa kuitenkin myös moni nainen ja hekin voivat hoardata.) Mutta vaikka sukupuolisuuskulma olisi mukana niin kysymys ei ole seksistä. (Ei edes sellaisella "homolla" tavalla.) Kenties kulttuurinen sukupuolisuus on tässä mielessä liiaksikin sidottu seksuaalisuuteen. Tämä ajatus on yllättävä jos miettii feminismin kannalta. Se kun erottelee sosiaalista ja kulttuurista sukupuolta aika kovasti. Mutta kuitenkin juuri sen parissa törmää aika usein ihmisiin jotka harjoittavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!