Hämmentävintä asiassa on se, että ihmiset jotka käyvät kirkoissa tietävät jotain. Itse en edes kuulu kirkkoon mutta olen silti vieraillut niissä niin kauan että tiedän että tuo leppävaaran kirkon muutos on ikivanha. Niin ikivanha että en itse asiassa ole edes koskaan nähnyt tuota kirkkoa toisen näköisenä.
Toisaalta jos on paikalla - esimerkiksi ottamassa valokuvaa - ja hieman katselee ympärilleen, ja tonkii ja selvittelee niillä keinoilla joita ihmisellä on kun hän on kirkossa paikan päällä, saa kyllä tietoa tuosta teoksesta. Ja myös internet auttaa jos on älypuhelin. Tai jos ei ole niin tarkistaa silloin kun kirjoittaa asiasta internettiin. Joistain asioista on toki vaikeaa löytää tietoja. Mutta kirkot ja niiden sisustus on hyvin harvoin tätä. Leppävaaran kirkon alttaritaulusta löytyy tietoa Espoon seurakunnan sivuilta.
Teos on ollut Leppävaarassa vuodesta 2011. Eli nelisen vuotta. Taulu on Sellon ampumatapauksen uhrejen ja omaisten muistolle. Teos ei myöskään ole Illuminatin silmä, vaan viittaa kolmiyhteiseen Jumalaan. Symboli on laajasti käytetty ja sitä näkee esimerkiksi Helsingin tuomiokirkossa. Jopa Järvenpään seurakunnan seurakuntatalossa on koristeluissa tuota Pyhän Hengen symbolia. Joten se on tullut itselleni jo lapsena tutuksi. Olen toki nähnyt itsekin "illuminati-yhteyden". Mutta samalla tavalla kuin näen että joulutortut ovat hakaristien muotoisia. Jos näin ei olisi, Turun kristillinen opisto olisi jo menetetty.
Näyttääkin siltä että "kristityt" käyvät hyvin harvoin kirkossa. Kukaan heistä, edes ne joiden asuinpaikat ovat lähellä Leppävaaran seurakuntaa, eivät nostaneet esiin tätä asiaa. Virheentarkistusta ei tehty juttua kirjoittaessa eikä sitä tarkastellen. Ja asia meni läpi koska kukaan ei tiedä mitä kirkoissa tapahtuu. Tälläisten ymmärtäjien, osaajien ja tuntijoiden ja "kristittyjen" varaan sitten pitää jättää maan tapa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!