Olipa kerran kaunis puutarha, jossa oli Seitsemän Kääpiön mökki. Siellä itse Herra Jumala sanoi Lumikille : "Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." Mutta Paha Kunigatar, tuo kavalin kaikista kuninkaallisista kysyi taikapeililtä "Kerro, kerro kuvastin,
ken on maassa kaunehin?" ja Peili kertoi Lumikin olevan kaunein. Kuningattarelle tämä oli järkytys ja hän meni vapisten vihreäksi, ja tästä päivästä edespäin mateli vatsallaan ja söi maan tomua niin kauan kuin eli.
Ja Kuningatar etsi Lumikkia, Seitsemän Kääpiön tuvalle hän meni.
Ja siellä hän kysyi Lumikilta "Onko Jumala todella sanonut: 'Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta'?" Johon Lumikki vastasi "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.'" Kunigatar oli ovela ja hän kertoi, että "Kasvatan omenoita ja haluaisin antaa sinullekin yhden. Katso, leikkaan omenan kahtia ja syön itse toisen puolen - näet, että omena ei voi olla myrkytetty!" Sillä Kuningatar tiesi salakavalasti vain omenan toisen puolen olevan myrkyllinen. Nyt hän nauttien söi omenasta myrkyttömän puolen. Kun Lumikki näki, että omenasta ei ollut syöjälle mitään vaaraa - hän otti tarjotun toisen puoliskon, söi sen ja kaatui samassa taas tiedottomana lattialle.
Ja Kääpiöt laittoivat Lumikin lasikaton alle, jotta hänen tuntiansionsa eivät nousisi samalle tasolle heidän kanssaan. Sillä Lumikkia oli kaunis katsella kuolleenakin, joten hän sai kuoltuaan toimia koristeena kuten eläessäänkin. Ja niin kului aikaa ja eräs prinssi oli kuullut Leninin ruumiin tavattoman hyvästä säilyvyydestä. Mutta Prinssi saapuikin Lumikin arkulle ja ihastui. Koska hän oli rikas ja erilaiset perversiot ovat heidän ulottuvillaan, hän ja kerjäsi ja aneli kääpiöiltä, että hän saisi viedä Lumikin lasiarkussaan mukanaan linnaansa. Ensiksi kääpiöt vastustelivat, mutta myöntyivät sitten, kunhan hinnasta oli sovittu.
Prinssi suuteli tiedotonta Lumikkia ja tärähdys irrotti Lumikin kurkkuun takertuneen myrkkyomenan palasen, joka sinkoutui hänen suustaan. Samalla Lumikki henkeään haukkoen virkosi kuin ihmeen kaupalla takaisin eloon! Hän avasi silmänsä, aukaisi lasiarkun kannen ja kohottautui istumaan. Prinssi taas sai aataminomenan joka on sen jälkeen periytynyt sukupolvelta toiselle. Ja kaikki elivät elämänsä onnellisena raskauden loppuun asti. Jonka jälkeen Lumikki kivulla synnytti ja otsansa hiessä hankki leipänsä. Eikä hänellä enää ollut sijaa Seitsemän Kääpiön talossa. Ja rajaa vartio enkeli leimuava miekka kädessään.
Tarinan opetus ; Älä lähde kisaamaan taikavoimia omistavan hallitsijan kanssa haalimalla aktiivisesti tai passiivisesti samoja ominaisuuksia kuin heillä. Siinä ei koskaan käy hyvin. Sillä vaikutusvaltaiset eivät pelkästään pelaa peliä. He määrittelevät pelin uusiksi aina tilanteen mukaan itselleen sopivaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!