tiistai 23. kesäkuuta 2015

Pieniä huomioita smallswordin pitelystä (muutakin kuin että teen sen väärin)

Oikeanlainen
ote olisi "jotain tämänlaista".
Pidän "puoskarinmiekallani" leikkimisestä. Se on kevyt ja lyhyt joten sitä voi melko huoletta käyttää jopa sisätiloissa. Tähän liittyen käytän sitä kuitenkin monien mielestä väärin. Tarkalleen ottaen käytän sitä kuin sapelia. Vielä tarkalleen otettavammin käytän sitä kuin pitkää miekkaa yhden käden tekniikoissa. Tämä on riittävän toiminnallista. "Tämä pää sisään" -tilanne toteutuu tavalla joka on itsepuolustuksellisestikin tyylikästä. (Se on suora ja siinä on terä : sillä voi lyödä.) Kuitenkin aivan oikeaoppinen, ja historiallisesti perusteltu, ote ja tapa käyttää sitä olisi toisenlainen.

On tavallaan kiinnostavaa miettiä sitä miksi smallswordia käytetään eri tavalla kuin pitkää miekkaa. Ja miksi sitä käytetään eri tavalla kuin rapiiria. On kenties helpompaa aloittaa rapierista. Se on klassinen muskettisotureiden pitkä pistoase. Se on pidempi ja raskaampi ase kuin smallsword. Siinä on myös korikahva. Tai kasa renkaita jotka de facto muodostavat jonkinlaisen korikahvan. Tämä kokonaisuus on kehittynyt siitä että miekassa etusormea on alettu pitää väistin yli eikä sen suojassa. (Esimerkiksi Achille Marozzolla.) Tätä sormea varten on aluksi rakennettu suojaava rengas. Ja sitten näitä on lisätty. Ja sitten asetta voi pitää paremmin koko ajan edessä. Etusormi muuttaa asennon pistoille sopivammaksi. Rapierissa pistosta tulee voimakas koska kärki on linjassa käden luihin ja on hyvin tuettu.

Smallswordissa on kyseessä myös melko vahvasti pistoase mutta siinä ei ole etusormea joka menisi väistin yli. Sen sijaan siinä haetaan linja käden kanssa toisella tavalla. Pitämällä peukaloa erikoisesti "yllä". Eli uusi asento haetaan etusormen asennon sijaan peukalon asentoa muuttamalla. Tämän vuoksi smallswordissa ei olekaan mutkikasta korikavaa vaan pelkkä pyöreä levy. (Levy joka joidenkin mieleen tuo katanamiekat.)

Se, miksi näin on tapahtunut on hankala. Eräs syy on miettiä sitä miksi esimerkiksi smallswordin opettajilla kuten Angelolla on paljon aseenpoistotekniikoita (disarm). Koska ase on lyhyempi kuin rapier on astetta fyysisempi toisen käteen tarttuminen ja muu disarmia auttava mahdollista useammin. Ja tämän tilanteen koittaessa rapiertyylinen koppa on itse asiassa vankila kädelle. On hyvin vaikeaa vain irrottaa ote. Etusormi jää helposti vangiksi kädensijaan. Joka tarkoittaa sitä että rapiertyylisellä kahvalla etusormi murtuu helposti. Ja disarmeissa on aina jonkinlaista vääntöä joten sormen murtuminen olisi yleistä ja odotettavaa. (Toisaalta ylivertaisuus koppaa vasten voi olla syy harjoitella juuri näitä disarmtekniikoita.) Tämän vuoksi pistoon sopivan lijan ja otteen hakeminen toisella tavalla on erityisen toivottavaa. Ja näin kädensija on yksinkertaistunut levyksi ja D -kaareksi.

Tämä toisaalta voi olla taustasyynä sille miksi pidän "puoskarinmiekalla" leikkimisestä. Se ei ole korikahva. Jos ei puhuta rapierista vaan siitä että yhden käden viiltelyaseeseen liitetään korikahva, pidän kahvaa rajoittavana. Pitkän miekan kanssa ranteen asento vaihtelee monella tavalla ja tämä on siinä hyvin tärkeää. Ne vaatisivat siksi rajoitetumpaa määrää "tuttuja tekniikoita". (Minulle tuttuja.) Smallsword kuitenkin on vähän kuin liian lyhyt pitkämiekka jolla voi tehdä yhden käden tekniikoita melko vapaasti. Vaikka se ei ole tehokas viiltoase sitä kuitenkin voi käyttää hieman myös siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!