Kun luetaan Tapio Puolimatkaa tai Carle Zimmermanin "Family and Civilization" -teosta voidaan kuulla siitä miten Rooma tuhoutui homoseksuaalisuuden välityksellä. Tämänlaisessa keskustelussa korostuu dekadenssi, hedonismi ja pinnallistuminen.
Ja nämä tarinat näyttävät osuvan hyvin siihen mielikuvaan mikä valtaosalla ihmisitä on Rooman historiasta. Orgiat ja homoseksuaalisuus ovat tässä kovinkin keskeisiä. Bakkanaalit ja persepano tuntuvat kuvaavan monen mielikuvaa Rooman valtakunnasta. Ajatus on hieman erikoinen. Eikä vähiten siksi että orgiamielikuva on itse asiassa liioitelma. Jos lukee vaikkapa Adrian Goldsworthyn "Caesar" -teoksen voi huomata että Caesar oli itse asiassa ongelmissa siksi että häneen liitettiin tarina homoseksuaalisuudesta. Homoseksuaalisuus, etenkin vastaanottavana osapuolena, oli jo epämääräisenä huhuna hänen elämäänsä vakavasti haitannut elementti.
Toinen asia on sitten se, että Rooman valtakunta ei ollut monoliitti. Se kesti melkoisen kauan aikaa. Ja se oli eri aikakausina erilainen. Syytteet dekadenssista ovatkin, paitsi liioiteltuja niin myös anakronistisia. Itse asiassa jokainen koululainen Suomessa saa kuulla "akuankkavuosiluvusta 313, eli siitä miten Konstantinus Suuri otti kristinuskon omakseen ja liitti sen Rooman toimintaan poliittisesti kuten hyvä kristitty ja antisekularisti ainakin. Tarinassa kerrotaan ☧ -symbolista ja se liitetään Konstantinus Suuren saamaan voittoon. Tämä voitto kertoo vielä jotenkin kilpailukykyisestä yhteiskunnasta jossa Konstantinus eli ennen kääntymisensä aikaa.
Tämän jälkeen voidaankin hypätä ajassa eteenpäin ja tarkastella aikaa jona kristinusko on vaikuttanut Rooman valtakunnassa kauan. Ehtinyt näyttää hyvät hedelmänsä. Otetaan kehuttu kristitty, Aurelius Augustinusta, eli kirkkoisä Augustinus. Mies joka tunnusti kaiken. Tai ainakin kirjoitti perisyntiä korostavan itsestäjuoruilikohukirjan "Tunnustukset", jossa hän piinallisen tarkasti kuvailee tekemiään virheitä. Hän vaikutti 300 -luvun loppupuolella. (Hänen lapsuudessaan tekemä omenavarkaus on tapahtunut noin 364.) Rooma oli tuossa vaiheessa ollut melko kauan kristillinen ja se veteli viimeisiään.
Bertrand Russell itse asiassa kertookin "Länsimaisen filosofian historia" -kirjassaan Augustinuksesta. Hän ihmettelee Augustinuksen ajan toimijoita. Rooma oli siinä vaiheessa rapistumassa. "On omituista, etteivät viimeiset älyllisessä katsannossa mainiot miehet ennen pimeitä vuosisatoja harrastaneet sivilisaation pelastamista tai barbaarien torjumista tai hallinnollisten epäkohtien poistamista, vaan saarnasivat neitsyyden ansioista ja kastamattomien lasten kadotukseen tuomitsemisesta." Ehkä homoseksuaalit vaikuttivat sieltä 100 vuoden takaa, haittasivat yhteiskuntaa 5 sukupolvea viiveellä.
Tai sitten voidaan huomata että kristinusko on helposti yksilöön käpertyvää mutta moralisoivaa. Se ei suhtaudu maailmaan kovin hyvin, koska tuonpuoleinen on tärkeämpi kuin asioiden ratkaiseminen. (Itse asiassa Pascalin vaaka, joka on nykyään liian suosittu käännytystyökalu vihjaa että mikä tahansa äärellinen uhraus on riittävä kun ääretön on palkkiona.) Itse väittäisin että toimivassa yhteiskunnassa kristinuskon pelastus saadaan kanavoitua vain itseen, pois moralismista ja kohti oman itsen hallintaa. Ja sitten pitää saada jotain joka saa kristityt kiinnostumaan tämänpuoleisesta. Ilman niitä kristinuskoon liittyy tuskin mitään yhteiskuntaa ylläpitävää.
Tästä hyvän esimerkin saakin siitä että ei pidä pitää selityksenä sitä mikä pysyy samana. Muuttujat ovat tärkeitä. Usein kristinuskon ja tieteen suhde selitetään niin että tiede jotenkin pitää sisällään hedelmällisen suhteen tieteentekoon ja yhteiskunnan kehittämiseen. Kristinusko on kuitenkin ollut vakio. Sen valtakauden alku ja vaikutukset voidaan sitoa rooman romahdukseen ja yllättäen kun humanismi otti kirkolta institutionaalista kansalaisia kyyläävää moralisointivaltaa pois, niin vasta sen jälkeen tieteellinen kehitys pääsi kohoamaan.
Ehkäpä Rooman tuho ja kristinuskon vaikutus ovatkin hieman erilaisia kuin "roomassa ne pani miehiä höhö, persepano kaatoi yhteiskunnan" -tyypit, kuten Puolimatka ja Zimmerman, ovat ajatelleet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!