"Käyttäytymisgenetiikka yhdistettynä GWASiin = loppu kaikelle järkevälle keskustelulle."
(Sussa Björkholm)
Ylläoleva sitaatti on tärkeä. Tämän voi huomata sillä että jos katsotaan ominaisuuksia jotka ovat perinnöllisiä on joko katsottava sitä että "jokin taipumus (vaikka aggressiivisuuteen) kulkee suvuissa myös adoptoituihin kaksosiin" kun kaikki lukuisat asiaan liittyvät geenit laitetaan yhteen. Tai sitten katsotaan Downin syndrooman tapaisia ominaisuusjoukkoja joissa on kysymys koko kromosomin muutoksista jotka ovat kooltaan valtavia, jolloin yksilölliset erot hukkuvat siihen suureen massaan jota muutoin tulee.
Ominaisuuksien taakse saadaan geneettisiä yhteyksiä. Mutta löydöissä yhteydet ovat aina epämääräisiä ja heikkoja. Kuten Björkholm asian sanoi "ihan minkä hyvänsä ominaisuuden kohdalla "löydetään" geenipolymorfismi kun asiaa katsotaan riittävän suurella otoksella. Vielä tähän mennessä en ole nähnyt yhtäkään (siis yhtäkään) tutkimusta, jossa tuo vaikutus olisi enemmän kuin prosentin pari ja joka olisi toistettu." Syy tähän kaikkeen ei ole se, että geenit eivät vaikuta noihin ominaisuuksiin, vaan se, että "yhteen havaittavaan psyykkiseen ominaisuuteen vaikuttava sadat tai tuhannet geenit ja ennen kaikkea niiden ekspression ajoitus yksilönkehityksen aikana, joka määrää aivojen arkkitehtuurin ja siten sen, miten siellä tieto kulkee - eli minkälaisia emootioita meillä on missäkin yhteydessä, miten usein kuulemme ääniä, miten hanakasti uskomme jumaliin, miten konservatiivisia ja inhoherkkiä olemme, miten nopeita havaitsemaan muutoksia näkökentässä, miten ujoja, miten uteliaita, miten äkkipikaisia, miten addiktiivisia olemme jne jne."
Ihmisten tunteet intoutuvat. Toki asiaa pahentaa sekin että moni yhdistää korrelaation ja määräytymisen. Se että jossakin asiassa on geneettinen yhteys ei ole sama kuin että tämä olisi ainut yhteys. Tai edes suuri tai merkittävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!