Puolisoni opettaa tietotekniikkaa ja tätä kautta hän on viime päivinä ahkeroinut oppilaiden arvosanojen kanssa. Tässä ohessa hän mainitsi hieman huvittuneena siitä, miten aloittavat oppilaat ovat usein hyvin huonoja lähdekritiikissä.
Tähän puutteeseen lähtee helposti ratkaisemaan asiaa tavalla joka on ollut yleistä valistusaatteen kannattajille. Ja itselleni. Eli ajatellaan että kun opetetaan logiikkaa, opetetaan faktoja ja tieteenfilosofiaa niin ihmiset oppivat ratkaisemaan ongelmia itse ja näin heistä tulee tiedostavia ja kriittisiä ajattelijoita. Tämä ei toki ole kovin tehokasta koska hyvin usein ihmiset oppivat lähinnä sivistyssanoja joilla peittää perustelun puutteet ja joilla luodaan keinotekoista uskottavuutta huonoille mielipiteilleen. Pseudotieteiden suosion salaisuus perustuu juuri siihen että lainataan jotta näyetään tieteeltä ilman sisältöä.
Sen sijaan yksi kurssi näyttää aikaansaavan voimakasta lähdekritiikin kasvua. Kun oppilaat tekevät nettisivuja ja opettelevat photoshoppaamista ja videoiden tekemistä, he ymmärtävät että kun he itse osaavat kikkailla ja luoda ja fabrikoida ties mitä niinkin helposti niin siihen samaan pystyy joku muukin. Tämä johtaa siihen mikä erottaa snopesin pelkästä internetselaamisella tuotetusta agendanlevityslähteestä.
Lähteitä yksinkertaisesti tarkistetaan katsomalla tietoja muualta ja penkomalla sitä mistä tämä tieto on siihen luettuun löytynyt. Ja useimmiten jo tämä riittää. Tähän ei tarvita yhtään logiikkaa tai ainuttakaan luonnontieteellistä käsitettä. Tarkistelu on järkeenkäypää tyhmimmällekin arkijärkeen luottavalle suun kautta huohottajalle. Ja tosiasiassa tämä yksi pieni asia tekee helposti terävän asioiden läpi näkijän. Se, että näkee sen pienen ylimääräisen vaivan, muistaa vähän epäillä ja tarkistaa asioita. Ei se osaako erottaa sitä miten tieteenfilosofia on muuttunut loogisen positivismin romahduksen jälkeen.
Tämä on siinä mielessä kannustavaa että aktiivisena trollina minulla on kenties paras mahdollinen käytännön tekemisen toolset monenlaisen jäynän huomaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!