Paikallisympäristö luo aina oman osansa arkeen ja elämään.
1: Keravan kollit. Paikalliset, ilmeisesti nuoret, ilmeisesti jalan, ovat sytytelleet lähialueella 5 roskakatosta. Sankarointiin ei ollut mennyt paljoa aikaa mutta vaikuttaa ympäristön viihteyteen. Puhuinko ympäristön viihtyisyydestä Keravalla? Kerava on kaunis, paitsi se alue missä asun. Se koostuu betonitaloista ja asfalttitasangosta. Vieressä parkkitalo. Ikkunassa McDonaldsnäkymä ja junarata. Ainut mikä palaa ovat roskakatokset jotka ovat irrallisia niin että palo ei oikein mitenkään leviä. Tavallaan sopii ympäristöön johon voisi liittää Mad Maxia.
Valitettavasti en nauti koherenteissa teatterikulisseissa elämisestä. Olisi miellyttävää jos alueen ainoita viihtyisiä asioita ei pistettäisi paskaksi. Minäkin kohdistan paskaksi pistämiseni mieluummin johonkin irvokkaaseen. Kuten tälläisiin tulitikkuleikkiviin ääliöihin.
2: Keravan liikehdintä. Asun junaradan vieressä joten tästä tulee ääntä. Tähän on tavallaan tottunut. Junalla on ihmisiä joiden henki ei liiku mutta perse liikkuu töihin. En voi kuvitella lomamatkailua junissa. Nyt Helsinki-Vantaalla on jotain lentoasematöitä. Lentävät koneet talon yli koko ajan. Vähemmän kuin Korsossa, mutta siellä vuosien varrella totuin asiaan. Ja siellä ei ollut junia joihin olisi totuttava. Lentokoneella ihmisen mieli ja perse lentää. En osaa kuvitella työmatkoja lentokoneella tehtäviksi vaikka joku niitäkin kai tekee. Lisäksi lähellä on Keravan kirkko joka soittaa kelloja. Tämä on ilmeisesti kulttuuria ja sen tehtävänä on liikuttaa ihmisiä. Kirkko on yleensä melko tyhjä joten kellonsoitto ei liikuttane kuin allekirjoittaneen persettä. Kiroilemaan jonnekin. Kiroilemaan esimerkiksi sitä että sielukaan ei liiku äänettömästi. Eikä se liiku ilmeisesti äänen kanssakaan.
3: Kotoisa lähiympäristö, eli puolisoni, on päättänyt ostaa Playstation 4:sen. Saan siihen "Assassins Creedin Unityn" vasta kun lomani alkaa. Muka vaan sen takia että muuten pelaan kaikki vapaa-ajat ja voin nukahtaa töissä. Muka vaan sen pohjalla että näin on meinannut käydä menneisyydessä joka kerran. Pakkomielle on muka hyvä syy olla ostamatta, se että tykkää pelistä on syy olla ostamattas itä. Jumalauta! Miksi sitten ostaa se konsolikaan? Meillä pelataan tällä hetkellä Playstation 3:sta. "Oblivionia". Kyllä siinäkin riittäisi pelattavaa.
Bonus : Oma itse ja oma mieli luo virtuaalisen lähiympäristön. Viime yönä näin painajaista jossa tuntemattomat isot steroidijääkiekkoilijoiden näköiset miehet huutelivat uhkaavasti. Kyselin heiltä että ovatko he hakkaamassa minut. Sanoivat että kyllä. Potkaisin toista munille ja purin kurkusta. Toista löin peukalolla silmään. (Ihan kuin turpaan saamiset vuosien takaa muka ei tekisi mitään raumoja eräille. Kyllä tekee! Pidä itseäsi optimistina ja ihmisiin luottavana tälläisen kanssa! Paskinta on se, että näistä unista tulee hyvä mieli hänelle itselleen. Samalla paska. Mutta katharsiksen saa silti.) Tähän heräsin. Olisin voinut nukkua vielä puoli tuntia. Sellaista on turha yrittää nukkua uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!