Aito Avioliitto ja "hiljainen enemmistö"

Olen huomannut tulleeni vanhaksi. Se näkyy siinä että vaikka olen nuorena ollut melko liberaali (oikeastaan joviaali) ja mielipiteeni ovat iän mukana vielä löystyneet, on viime aikoina maailma näyttäytynyt arvomaailmaltaan joustavampana kuin minä. (Mielipiteet eivät välttämättä muutu konservatiivisemmiksi vanhemmiten, maailma muuttuu sen sijaan johonkin suuntaan ja tämä helposti määrittyy liberaaliksi.) Olen kuitenkin aina ollut homoseksuaalien avioliiton kannalla, ihan sen vuoksi että (a) homoseksuaalisuus on laillista ja (b) avioliitto on laillista ja (c) kahden aikuisen ihmisen tulisi voida tehdä keskenään sopimuksia niin että rajoittaminen vaatisi erityisen vahvoja syitä. (+) Toki olen tottunut elämään yhteiskunnassa jossa tämä haluamani tila ei ole vallinnut. Ja koska en itse ole homoseksuelli, en edes liekehtivä sellainen, ei laki muuta oman elämäni kohdalla oikein mitään muuta kuin jonkun yleisen yhteiskunnan reiluksi kokemisen kautta. Joten lain läpimeno ei kaiken kaikkiaan ole minulle maailmaa mullistava asia suuntaan tai toiseen.

Olen kuitenkin elänyt maailmassa jossa "homojen dissaaminen" on ollut normaalia. Olen itse asiassa odottanut että Aidon Avioliiton kohdalla saataisiin kasaan riittävä määrä ääniä. Ja niin on tehnyt moni muukin. On puhuttu "hiljaisesta enemmistöstä" joka olisi vastahankainen. Tahdon -kampanjan läpisaama homoseksuaalien lainmuutos nähdään muodin ja mainonnan teho-onnistumisena.

Ja lukujen arviointi onkin ollut kiinnostavaa. Aloitin sen jo melko varhaisessa vaiheessa. Aluksi Heureka -tilaisuuden saama kova näkyvyys toi jäsenpiikin. Sen jälkeen luvut olivat laskevia. Sitten tämä lukujen laskeminen itse asiassa tasoittui. Ja nyt, pidemmällä jänteellä näyttää että kertymä per päivä on tasaisesti laskusuunnassa. Tällä hetkellä tilanne näyttää siltä että normaalikertymällään kampanja ei tule menemään edes eduskunnan käsittelyyn asti. Toki moni muukin kampanja on kerännyt jäsenensä "piikkimäisesti". Silloin kannattajia on yleensä ollut niukasti ja sitten jokin uutinen on nopeasti räjäyttänyt pankin. Tällä hetkellä tämä ei tunnu todennäköiseltä "Aidon Avioliiton" kohdalla sillä kampanjointia on ollut itse asiassa melko paljon. Asiaa on rummutettu ja sillä on ollut näkyvyyttä. Näin ollen kohu-uutinen tuskin tulee tuomaan asiaa yht'äkkiä ulottuville. Siksi asia nojaakin yllättävissä määrin "Suviseurojen" varaan.

Prosessissa on myös korostunut yhä vahvemmin se, että kampanjointi on tiivistynyt nimenonaan kristittyjen sisäiseksi rekrytoinniksi. Kampanjaa mainostettiin aluksi jopa kulttuurillisesti neutraaliksi. Sittemmin tämä on ohitettu ja kampanja on ottanut askeleen kohti rehellisyyttä. Toki selitys on että ateistikin mahtuu mukaan mutta jopa Puolimatka esittää kolumnissaan aivan suoraan asian niin että "... on sikäli oikeassa, että maallistuneista lähtökohdista on vaikea perustella lapsen ehdottomia ihmisoikeuksia. Historiallisessa analyysissaan O.M. Bakke tuo esille, että vasta kristinuskon myötä länsimaisessa kulttuurissa pääsi vallalle jokaiselle ihmiselle luontainen moraalinen taju lapsen ehdottomasta ihmisarvosta ja ehdottomista ihmisoikeuksista." Kun arvotyhjiövittuilun ohi näkee voi huomata että hän selittää miksi kampanja ei oikein vetoa tai kutsu luokseen maallistuneita. Itse en toki näe tätä ateistien suurten laumojen poissaoloa väistämättömänä, vaan AA -kampanjoinnin strategisen suunnittelun heikkoutena.

Lisäyllätystä asiaan on tuonut Sley. Elias Rantanen kirjoitti siitä miten Sley oli kieltänyt poliittisen kampanjamainonnan, myös tämän tasa-arvoisen avioliiton vastaisen kampanjan kohdalla, omissa kesäjuhlissaan. "Toisin kuin monissa herätysliikkeissä, kirkkokunnissa ja yhteisöissä, Sley suhtautuu asiaan välinpitämättömästi, toisin sanoen tekemättä mitään asian eteen virallisissa päätöksissään. Sleyn johtoryhmä näki juhlista olevan enemmän iloa, lepoa ja nautintoa juhlakansalle, kun ei asetu puolustamaan asiassa virallisesti perinteistä miehen ja naisen välisen avioliiton säilyttämistä Suomen lainsäädännössä. Johtoryhmä ei antanut lupaa jossa muutamat asiaan koulutet ihmiset olisivat hiljaisesti keränneet kannatuilmoituksia/ häiritsemättä itse juhlien kulkua ja juhlakansaa. Kielto oli jyrkän periaatteellinen. Stop ja piste. Johtoryhmä hyväksyy hiljaisesti nykyisen asiain tilan. Voidaan nostaa kädet pystyyn ja herätysliikkeenä antaa asioiden mennä omalla painollaan." Tämä ei itse asiassa ole kovin erikoinen asia konservativismi-liberalismi -akselilla. Monet entiset "maailmankuvasotien" kinanpaikat ovat hiljentyneet. 1960 -luvulla oli paljon sellaisia aiheita joista riideltiin ja jotka eivät enää nykyään ole osana relevanttia poliittista keskustelua. (Ei vaikka ne olisivat edustaneet kuinka vaarallista tapainturmellusta, yhteiskunnalle vaaralista liikehdintää ja maallistunutta arvotyhjiötä aikanaan.) Henkenä on yleensä ollut se, että kun peli on nähty jonkin asian kohdalla menetetyksi, siitä on hiljetty. Taistelua ei tietenkään koskaan tunnusteta hävityksi. Huomio vain siirretään muihin aiheisiin. Ja näin maailma liberaalistuu, ikään kuin huomaamatta.

Ja tässä prosessissa voikin käydä niin että homojen avioliiton vastustamsen kohdalla keskustelijat ovat aina samoja. Heillä on paljon näkyvyyttä. "Hiljaisesta enemmistöstä" puhuvat ovatkin itse äänekkäitä, aggressiivisesti mediaan tunkevia oikeastaan, ja he ovat itse asiassa vähemmistö joka ei tiedosta olevansa vähemmistö. Se, että he eivät saa puolelleen ihmisiä on jotain jonka he huomaavat. Ja tämä on se minkä he kokevat oman puolensa hiljaisuudeksi.