sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Uskon Jumalaan, mutta haluan tehdä syntiä?

Melko usein törmää ihmisiin joiden mukaan ateisteja ei ole olemassa. Jokainen ihminen on siis pohjimmiltaan homo religiosus, ja ateisti pettää itseään tietäen pettävänsä itseään.

Sen jälkeen kerrotaan että ateistit taistelevat Jumalaa vastaan koska he haluavat tehdä syntiä. Koska ilman Jumalaa ei ole mitään syitä torjua rasismia ja eugeniikkaa ja abortteja muuta mikä liittyy ateistiseen evolutionismiin. Koska ilman Jumalaa ihminen voi elää haureudessa, eli rikkoa avioliittosäädöksiä vastaan olemalla irtosuhteissa, susiparina tai samaa sukupuolta olevien kanssa.
1: Mikä on kiinnostava ajatus, koska sen mukaan jos otamme jonkin vuoden ennen evoluutioteorian suosiota, niin emme löytäisi esimerkiksi kristityistä maista orjuuden kannattamista tai rasismia, emme edes etelävaltioista. Samoin emme törmäisi moniavioisuutta aktiivisesti ajaviin teisteihin suurilla suolajärvillä..

En vain ymmärrä että miten tämä olisi mahdollista. "Uskon että Jumala on olemassa mutta en halua joutua helvettiin, joten teeskentelen että Jumalaa ei ole. Ja sen jälkeen voin tehdä mitä vain." Ei ihminen tällä tavalla ajattele.

Prosessi on itse asiassa niin uskomaton, että en ymmärrä miten järkevä ihminen voi uskoa että tämänlainen esitys olisi argumentti ateismia vastaan. Ehkä nämä ihmiset luulevatkin että kaikki ihmiset ovat yhtä kognitiivisesti rajoittuneita ja tampioita kuin he itse. Josta päästään siihen jännittävään pelkoon siitä että entä jos nämä tampiot ihmiset ovatkin oikeassa?

1 kommentti:

  1. Ihmiset tapaavat haluta selittää asiat omalta kannaltaan parhain päin. Kuka hitto kuitenkaan voisi haluta teeskennellä itselleen, ettei Jumalaa ole? Ja jos sellainen onnistuisikin, niin ei kovin pitkää aikaa. Voisi onnistua ehkä kahden päivän ajan, jos hyvin kävisi.

    VastaaPoista

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!