torstai 12. helmikuuta 2015
Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin?
Minulla on huono muisti. Siksi unohdan joskus asioita. Monesti unohdan asioita. Niin, missäs minä olinkaan? Niin. Siinä että muistan erään merkittävän musiikkikappaleen jonka olen unohtanut. Kappale on ikään kuin kielen päällä, olematta voileipä. Tiedän kappaleen mutta jotenkin se ei kuitenkaan palaa muistiin.
Muistelen erästä kappaletta joka on hieman kuten Tauno Palon ja Ansa Ikosen välinen lemmekäs kohtaus jossain klassisessa "SuomiFilmissä". Kyllähän sinä tiedät sen kohtauksen jossa ensin alustetaan että on lemmekäs hetki ja paikalla on neito. Ja sitten huomio siirretään aaltoileviin viljapeltoihin, heiluviin puunoksiin ja muihin vastaaviin luontoaiheisiin kuviin. Näin katsoja tietää että elokuvassa harjoitetaan seksiä. Tämä oli tärkeää, vaikka tiettävästi edes Tauno Palo ja Ansa Ikonen eivät elokuvien kuvauksissa näissä kohden harrastaneet seksiä joten oikeasti kyseessä oli petos ja silmänkääntötemppu jossa ei ole paljoa mieltä. Ei mene siveyttään muualle katselemaan kameramies. Kiinnostu muka jostain viljapellosta.
No, yritän muistaa tätä kappaletta koska se on niitä kulttuuriimme kuuluvia perverssejä kappaleita joita on haluttu sensuroida yleisestä esittämisestä. Olen yleisesti kiinnostunut tämänlaisista perversseistä kappaleista ja kristillisen historian omaavan maamme siveyspikkumaisesta kukkahattuhenkisestä sensuurihistoriasta. Mutta kun muisti on mitä on ja sama rakko kesät talvet...
Ah, nyt muistinkin!
"Suvivirsi". Sehän alkaa että "Jo joutui armas aika" joka on melko alleviivaava seksuaalisuusmetafora. Ja sitten jatketaan että "ja Suvi suloinen". Kappale ei eksplikoi kuka Suvi on kyseessä mutta kykenen muistamaan muutamankin suloisen Suvin tähän kohtaan kuviteltavaksi. Ja sitten onkin jo edessä ne siveät kiertoilmaukset "Kauniisti joka paikkaa / koristaa kukkanen." ja pian "Taas niityt vihannoivat / ja laiho laaksossa / puut metsän huminoivat / taas lehtiverhossa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!