Joel Greenin ja Scott McKnightin "Dictionary of Jesus and the Gospels" kuvaa jännittävän asian joulun tarinasta. Moni on tutustunu joulun tarinaan käännetyn "Raamatun" kautta. "Luukas 2:7" kuvaa "ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa." Tässä on käytetty jopa käsitettä "majatalossa". Varhaisempi käännös, (1933/38) sanoi aivan suoraan että "Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa." Ja majatalo tämä ollut ei. Sillä tuon aikainen Betlehem (aka vanhan Raamatun "Beetlehem") oli hyvin hyvin pieni paikka. Ajatus siellä olevasta majatalosta, etenkin täyteen buukatusta majatalosta, on yhtä järkevä kuin etsisi hotellia Korsosta. Niin pieneen paikkaan ei ole järkevää rakentaa tämänlaatuista yritystoimintaa.
Alkuteksti käyttää tässä yhteydessä kreikankielistä sanaa "kataluma". Ja jos mietimme mikä tämän sanan takana on, voidaan käsite löytää toisesta paikasta "Raamattua". Nimittäin tila jossa Jeesus nautti opetuslastensa kanssa ehtoollista. Tämä oli todennäköisesti enemmänkin vierashuone. Joka on järkevä ajatus. Meniväthän Joosef ja Maria "omaan kaupunkiinsa" verolle pantavaksi. Siihen aikaan on järkevää uskoa että heillä on ollut sukulaisia. Jotka ovat sitten kenties olleet ylibuukattuina koska koko suku kaikkialta on kerralla tungeksinut vieraisille.
Tätä vierailuteoriaa tukee sekin ajatus että Maria ja Joosef olivat Betlehemissä kauemmankin aikaa. Jeesus esimerkiksi ympärileikataan kahdeksan päivän ikäisenä. Samoin hänet esitellään siellä Temppelissä, joka vaatii sen että Maria olisi puhdistunut. Juutalaisen säännön mukaan tämä vaatii pojan syntymisen jälkeen 40 päivää. Onkin täysin todennäköistä että Jeesus syntyi sukulaisten nurkkiin.
Tämä kaikki tietenkin sopii siihen henkeen missä ihmiset vierailevat sukulaisten luona jouluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!