Hikipedia ja nostalgia

On hyvä aloittaa oleellisesta. Hikipedia on kaiken kaikkiaan aika typerä ja turha projekti. Siinä on paljon kaikenkattavaa turhuutta. (Ja olen henkilökohtaisesti tuottanut tätä turhuutta.) Ja se tekee siitä miellyttävää puuhastelua. Nähdäkseni paikka on kehittynyt vuosien varrella. Ja ihmisten suhtautuminen siihen on jossain määrin muuttunut.
1: Ennen esimerkiksi voitiin pahastua (yllättävän harvoin) kun on kirjoitus, nykyään ymmärretään että pitää olla kirjoitus, ja jos sitä ei olla, se tehdään itse (toki myös yllättävän harvoin). Yleinen trendi onkin, että ihmiset ovat jotenkin oivaltaneet, että haukkuminen koostuu sanoista, jotka ovat vain kielen pieniä osasia jotka voivat välittää emootioita, merkityksiä, eristämistä, sosiaalista ylenkatsetta ja tätä kautta ne kykenevät tuottamaan kenties runsaastikin subjektiivista kärsimystä, mutta jotka eivät koskaan kykene tuottamaan riittävän nopeasti riittävän keskittynyttä painetta jotta niillä voisi suoraan rikkoa ihoa.

Lisäksi näyttää siltä että alueelle on tullut jonkinlainen nostalgia. Nostalgia esimerkiksi ihanaa vuotta 2005-2006 (tjsp) kohtaan. Eli ikään kuin hikipedian ryönäisyyden takana olisi joko laadukas - tai ainakin vähemmän huono - huippuhetki, jonkinlainen kulta-aika jolloin asiat toimivat kuin JATin purkkaviritykset. Ja kaikki oli parempaa kun Peelo ja "kaikki suosituista artikkeleista tutut klassikot" olivat paikalla. Etenkin Peelon ympärille on näin jälkikäteen syntynyt positiivista pörinää, joka on sinänsä mielenkiintoista että hän oli aikanaan ... varsin mielipiteitä jakanut ... hahmo.

On tietysti positiivista, että ihmisillä on nostalgiantunteita. Etenkin kun se kohdistuu aikaan jota on elänyt. (Toisin kuin vaikkapa se monien konservatiivien idylli jota he eivät ole eläneet, eikä pelkästään siksi että tämä sidotaan ajassa menneeseen, vaan koska se sidotaan tilanteeseen joka ei ole koskaan toteutunut.) Ja hikipedian kuten maailman kohdalla ihmiset eivät koe nostalgiaa lähimenneisyyteen. Esimerkiksi tuskin kukaan kokee nostalgiaa sitä hetkeä kohtaan kun aloitit lukemaan tätä artikkelia. Nostalgiaa ei tunneta kuluneeseen päivään. Siksi muutaman vuoden takaiset ajat ovat sopivampia.

Osittain nostalgiantunteiden syynä on se, että ihmiset värittävät menneisyyttään. Muistimme tekee kokoaikaista menneisyydenhallintaa. Siksi kesät olivat aiemmin lämpimämpiä ja vitsit hauskempia. Ja blogiteksteissä oli alun "koukuissa" paremmat yliteknistetyt mukaelmat käytetyistä sanonnoista. Ne olivat legendaarisia, toisin kuin nuo kyhäelmät joita nykyään tuotetaan. (Poikkeuksena tähän voi olla 1980 -luku, josta monet tiedostavat että se oli typerää aikaa joka oli kokonaisuutena myös vuosia kestänyt syvä rikos tyylitajua kohtaan.)

Ja tämän vuoksi esimerkiksi musiikki näyttää aina olevan huonompaa nyt kuin ennen. Sillä emme muista menneisyydestä läheskään kaikkia kappaleita. Sen sijaan muistamme hitit. Ja väritämme niihin muistoja jotka olivat hyviä. Ja näin unohtuu, että vaikka Peelo oli paikoitellen hauska, mutta myös rasittava ja ärsyttävä. Ja ne purkkaviritykset eivät tosiaan aina toimineet.

Suosittelen nostalgiaa lähimenneisyyttä kohtaan. Se onnistuu parhaiten siten, että tekee nyt asioita jotka ovat nostalgisia ensi viikolla. Ja jos ette kykene tähän, voitte tehdä samoin kuin minä. Nauttia valittamisesta.