ja Vesa-Matti Loiriin".
Saatana mikä runouden mahtisaavutus. Se vertautuu oivaltavaan rappiin samalla tavalla kuin romanikerjäläisten harmonikankidutus muistuttaa vanhoja suomalaisia iskelmiä. Eli tavalla jossa pitkän kuuntelun jälkeen voi arvata mitä kappaletta soitetaan, kappaletta jota soittaja ei ilmeisesti ole itse koskaan kuullut, vaan toistaa harmonikalla ääniä kuin jokin rikkinäinen puhelin. Mutta spontaanius on vaikeaa. Ei se spontaani oma vastauksenikaan kauhean jumalainen ollut.
Tyyliltä niin hottsii
että kelpaa vaikka shotsiin
on täs vaan vähän vaikeuksii ...
panen vaan naisii"
Sitä ei voi pitää laadukkaana, se ei oikeastaan keskustele ja on vähän ulkopuolelta heitetty. Siinä on riimi ja todella huono vitsi, joskin ajankohtainen. Tässä on se ikävä puoli tässä spontaaniudessa, että l'esprit d'escalier -tilanteita tulee väistämättä. Minusta kontekstiin osuvampaa olisi ollut minulta sanoo vaikka jotain seuraavaa.
moralisoiden jaloille pissata
kun pitäis sokeenkin hiffasta
et reuhka on tehty naapurin kissasta"
Ja tämänlaisten vuoksi sitä ikään kuin ihan toivoo, että toinen heittäisi uudestaan niitä syytöksiä että voisi ikään kuin spontaanisti puolustaa itseään tyylillä. Mutta kun seuraavan kerran menin ohi, niin heittikin räppäri jotain ihan muuta ja jollekulle toiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!