Liberaalien ja konservatiivien välinen ero tiivistyy yleensä ajatukseen siitä että konservatiivit olisivat dogmaatikkoja ja liberaalit moraalirelativisteja. Tämä liittyy osittain tarpeeseen erottautua ja sen vuoksi jos liberaali harjoittaa dogmaattisuutta, hän ei helposti tunnusta tätä. Ja jos konservatiivia syyttää moraalirelativismista, hän kiistää asian.
Mutta kuitenkin asioiden välillä on syvä yhteys. Yhteys löytyy aiemmin kirjoittamastani desisionismin ja fundamentalismin yhteydestä. Ja se, mikä tässä hämää vahviten on se, että desisionismin ytimessä on valinta ja heittäytyminen. Tilannetta voidaan ajatella "ennen valintaa" ja "jälkeen valinnan". Ennen valintaa on eri maailmankuvia. Valinnan jälkeen on sitouduttu ja sen jälkeen eletään kuin juuri tämä yksi tietty maailmankuva on parempi kuin muut. ~ Fundamentalistien argumentaatiossa puhutaan toistuvasti maailmankuvista. Esimerkiksi Intelligent Designin opin mukaan syy evoluution valitsemisessa ovat aksioomissa, jotka kieltävät Jumalan. Samanarvoisia asioita pitäisi lähestyä, mutta samalla evoluutio on väärässä ja ID on näistä kahdesta todennäköisempi vaihtoehto.
Mutta koska moraalirelativismi on pahaa liberalismia, on aiheen parissa kehitetty kiertoteitä. Yleisin näistä on se, että moraalirelativismi määritellään hyvin suppeasti - strategia ei Intelligent Designin kohdalla yllätä koska heidän pääargumenttinsa sille miksi he eivät ole kreationismia on se, että he eivät ota kantaa siihen onko maan ikä 6000, 10 000 vuotta vai 4,5 miljardia vuotta. Kreationismi määritetään siis vain nuoren maan kreationismiksi.
Moraalirelativismissa on hyvä huomioida se, että se pitää sisällään alatyyppejä. Richard Rorty on korostanut että relativistinen filosofi uskoo että mielipiteiden valinnassa ollaan vähemmän algoritmisia kuin on ajateltu, ja että tämä ei tarkoita sitä että jokainen uskomus olisi yhtä validi kuin muut. Moraalirelativismi onkin tarkemmassa jaottelussa seuraavanlaista:
* Deskriptiivisessä moraalirelativismissa (descriptive moral relativism) kuvaa pelkästään että joillain ihmisillä on erimielisyyksiä siitä mikä on moraalista.
* Metaeettisessä moraalirelativismissa (meta-ethical moral relativism) esitetään että monissa erimielisyystilanteissa kukaan ei ole objektiivisesti oikeassa ja väärässä.
* Normatiivisessa moraalirelativismissa (normative moral relativism) esittää, että erimielisyydessä kukaan ei ole oikeassa eikä väärässä ja meidän tulisi suvaita käytöstä vaikka olisimme erimielisiä siitä onko se moraalista.
Fundamentalistit ovat harvoin normatiivisen moraalirelativismin kannattajia ja siksi heitä helposti syytetään suvaitsemattomiksi. Kuitenkin deskriptiivisen moraalirelativismin korostaminen on fundamentalisteilla tavallista. He voivat korostaa ylösnousemuskertomuksen kohdalla uskovaisen erilaisia moraaliaksioomia ja että olisi järjetöntä vaatia ylösnousemuksen todistamista "naturalistien kielipelillä" aka tieteellä.
Aksioomastoksi riittää vaikka premissi siitä että "Raamattu" on totta, ja jos "Raamattu" on historiallinen teos, eikä oleellisesti ajan vääristämä se on heille sama kuin oikeutus uskoa ylösnousemukseen. On selvää että tässä tehdään desisionistinen uskon hyppy jota ilman koko juttu on non sequitur, kun teoksen autenttinen historiallisuus ei ylipäätään tarkoita teoksen tapahtumien totuusarvoa ja historioitsijat tietävät esimerkiksi sen, että egyptiläisessä aineistossa on paljon poliittista propagandaa jota ei voi ottaa 1:1 totuutena..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!